Asento, lepo, asento...

Kun minulla alkoi raskausvaivojeni kanssa suhteellisen liikkumaton kausi puolisen vuotta sitten, olin aika epätoivoinen. Takana oli puolitoista liikkuvaa vuotta, ja luja usko siihen, että kaikki menee ainakin pilalle, jos en toimi niin - olin ihan väärässä.

Nyt kevään aikana olen löytänyt ihan uuden "treenin", asennon korjauksen. Sekä seisoma- että istuma-asentoni ovat vääntyneet niskavaivojen takia aikamoiseen kiemuraan. En oikeastaan ole ollut kovin tietoinen tästä, ainakaan lantion osalta. 

Kun istun, olen näköjään vuosikaudet istuut lantio vinossa siten, että oikea pakara (ja sitä mukaa jalka) on paljon edempänä kuin vasen. Luulen, että juurikin se aiheuttaa nikamalukon alaselässäni. 

Myös oikea puoli yläselkää työntyy niinikään liian eteen, ja hartia ei edes työnny eteen vaan alaviistoon, voi ei! 

Onni onnettomuudessa, että rva liikkuu nykyään niin vähän. En olisi "vauhtiaikanani" huomannut tällaisia asento-ongelmia, jotka ovat olemassa myös, kun seison ja kävelen. Ehkä en palaa liikkuvammaksi enää koskaan, tämähän on sittenkin suurten oivallusten aikaa ;) 

Työni eivät ole tuntitöiden loppumisen jälkeen loppuneet - nyt voin kuitenkin pitää muutaman vähemmän tietokonetta sisältävän päivän viikossa. Pidän töiden jatkumista hienona asiana, sillä mieli voi paremmin, kun voi harjoittaa ammattiaan (eikä se pieni taloudellinen etukaan pahaa tee). 

Kotona, eli meillä sisätiloissa moni asia kohentuu hiljalleen. Eilen olohuone sai uuden ilmeen, kun äitini oli täällä sisustusneuvojana. En olisi ikinä uskonut, että pienillä huonekalujen paikan muutoksilla saa aikaan niin paljon. Kiitos vanhemmilleni! 

Ulkoilu kaksin Naakan kanssa alkaa olla vähän vaivalloista. Joudun kieltämään häntä menemästä paikkoihin, josta hänet pitää kenties nostaa alas, sillä en tässä vaiheessa raskautta uskalla kamalasti nostella. Toiseksi, alan olla aika kömpelö irronneiden saappaiden takaisin pukemisen ja sen sellaisen kanssa. 

Olemme pähkäilleet ratas-asiaa, nyt kun perhe kasvaa yhdellä lapsella. Alussa olimme tuplarattaiden kannalla. Nyt totesimme, etteivät pienimmätkään sellaiset mahdu meidän hissiin (täällä ei ole vaunuvarastoa alakerrassa). 

Päätimme, että menemme vanhoilla Emmaljunga-yhdistelmärattailla. Ne ovat olleet täydelliset, ovat käytössä Naakalla edelleen. Naakka saa seisomalaudan ("seisomon", kuten hän itse asian ilmaisi). Siltä varalta, että joskus jopa liikumme nelisin jossakin, hankimme vähän parempilaatuiset matkarattaat, joissa Naakka voi väsyttyään istua.

...ja ryhdikäs kulkumme jatkukoon!