Rouva Niskanen

Tulipas bloggaamiseen vähän suunniteltua pidempi tauko... kun viimeksi kirjoitin, olin itse vapaalla ensimmäistä viikkoa, puoliso ja Naakka elivät vielä arkiviikkoa. Sitten koitti torstai, jolloin puoliso jäi lomalle ja Naakka sanoi hyvästit päiväkotinsa pienten ryhmälle - syksyllä alkavat uudet kujeet. Perjantaina siirryimme heti reissaajiksi. Me puolison (ja minun ison mahani kanssa) siirryimme mökille viikonlopuksi, Naakka sen sijaan meni pariksi yöksi hoitoon minun vanhemmilleni. Viimeksi vietimme puolison kanssa näin pitkän kahdenkeskeisen ajan marraskuussa. Mökkiviikonlopusta ei voi sanoa muuta kuin että tulipas tarpeeseen! Suurimmaksi osaksi en tehnyt koko viikonlopun aikana muuta kuin liotin varpaitani/kahlasin järvessä. Tein kiireettömiä näköhavaintoja: Maan yllä ja veden pinnassa : kalalokkeja, kuikkia ja sorsaemo poikasineen (isot poikaset jo, päiväunille nukutus sujui erään laakean rantakiven päällä) Veden pinnassa : paljon erilaisia vesimittareita (en tunnista eri...

Tällä hetkellä varsin liikkumattomana henkilönä on välillä hauskaa kirjoittaa liikunnasta. Oikeastaan nyt onkin oikea hetki filosofoida, kun oma kuntoutustilanne ei ole aktiivisesti päällä.  Liikkuminen ja liikunta herättävät ihmisissä yllättävänkin suuria tunteita. Ainakin itselleni on tullut sellainen tunne, että kovaa treenaava aikuinen on tämän hetken trendi, tavoitekuva. Sitä ei ole esim. paljon lukeva ja museoissa viihtyvä ihminen (ellei hän tämän lisäksi harrasta kovaa treenausta). Liikunnan hyödyt ovat suuret ja liikkuminen on kaikin puolin kannatettavaa. Kuitenkin, esimerkiksi liikuntalandian reunoilla elelevää rva:ta tämä kaikki hieman hengästyttää. Ihan niin kuin kaikelle muulle tekemiselle olisi lunastettava ensiksi oikeutus parin tunnin hikiliikunnalla.  ...eli jos et liiku julmetusti (ja/tai se ei näy kropastasi), et voi olla fiksu ja mielenkiintoinen omana itsenäsi missään muussakaan asiassa. Lajikin näyttäisi olevan tärkeä. Esim. kuntosalilla n...

Jos joku erityisesti määrittelee rva:n elämää tällä hetkellä, niin se on kyllä väsymys. Liittyy kai jotenkin tulevan vauvan tuloon (tai mihin lie), mutta rva:n yöunet ovat tätä nykyä noin 3 - 4 tunnin mittaiset. Uni ei vain tule kuin joskus aamuyöstä. Usein valvomiselle on jokin selkeä syy - viime yönä se oli närästys. Kun koko ruokatorvea kitalakeen asti polttelee, niin onhan se nukkuminen hankalaa...ja Rennietä kuluu. Toinen valvottaja on jalkasärky. Se on leposärkyä joka tulee varmaankin selän jumituksista. Siihenkään ei ole oikein muuta hoitoa kuin kylmägeeli. Näitä täytyy vain kestää ja ottaa rauhallisesti. Maksimissaan tätä ei enää kuitenkaan kestä kuin pari kuukautta (se muutos ei kyllä vähennä valvomista, mutta kipuja ainakin...voi helevetti). Mukavaksi ajanviettotavaksi on yllättäen muodostunut autoilu (siis puolison kyydissä istuminen). Jos yhtämittainen matka kestää maksimissaan tunnin eikä perilläkään tarvitse juuri rasittaa niskaa, haitat ovat aika pienet. Sen si...

Stressin lisäksi saimme eilen älyttömän huvittavan eilisiltapäivän. Lähellä asuva ystäväni tuli poikansa kanssa kylään iltapäivällä, ja menimme heidän kanssaan hakemaan Naakan päiväkodista. Itse en oikeastaan ollut edes tajunnut, että eilen olikin ihan hyvä sää. Aamulla oli ollut kylmä tuuli, mutta aurinko paistoi ja lämpöä oli hiukan yli 20 astetta. Leikkipuiston kahluuallas oli täytetty, ja Naakka + poikakaveri olivat heti menossa uimaan. Epäröin vähän, kun ajattelin turvallisuustekijöitä. Naakka ei päässyt oikeastaan ollenkaan uimaan viime kesänä, kun oli koko ajan niin kylmä sää. Uimahallissa hän talvella varsin pitelemätön. Minulla taas on niin hidas kulku, että siksi hieman pelotti. Pelko osoittautui aika äkkiä turhaksi. Ensinnäkin, normaalikuntoinen ystäväni oli mukana, toiseksi, Naakka totteli todella hyvin ohjeistuksiani pysytellä lähellä eikä mennä liian syvälle (ei se kahluualtaassa olisi ollut oikeastaan mahdollistakaan). Kokeilin itsekin vettä jalallani - se oli ai...

On joitakin asioita , jotka vain on vaikea ottaa rauhallisesti. Eräs niistä on yhden poliklinikan toiminta, jossa olen asiakkaana. On toki hyvä, että asiakkuussuhde on olemassa, mutta minulla nousee aina verenpaine kun heihin täytyy olla yhteydessä, sillä ongelmia tulee aina. Minulla olisi ollut tänään aika lääkärille. Viime perjantaina sain soiton, että lääkäri on perunut aikani. Tällä kerralla piti hoitaa kaksi asiaa, joilla on aikaraja tilanteeseeni liittyen, sekä lääkkeiden uusiminen, joihin piti tulla muutoksia tämänpäiväisen käynnin yhteydessä. Kun kysyin lääkeasiasta, sain vastaanotosta varsin tylyn kommentin, että minun olisi asiakkaana pitänyt itse huolehtia lääkkeiden uusimisesta, heillä menee siihen viikko. No, sen tiesin jo etukäteen. Sitä vain en tiennyt, että minun olisi ilmeisesti pitänyt aavistaa, että se aika, jolloin lääkkeet oli tarkoitus uusia, peruuntuu. Jos minulla ei ole vastaanottoaikaa, uusin lääkkeet toimiston kautta asianmukaisena ajankohtana, mutta kun...

Rva on viime ajat painanut viimeisiä hommia ennen lomia. Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut todella hyvä työvuosi. Olen oppinut paljon sekä alani työtehtävistä työpaikalla että työnteosta kotioloissa. Pian seuraa ihan vain lomaa ja olemista. Se, kuinka kauan, onkin mysteeri. Voin paljastaa, että laskettu aika on elokuun puolella. Olen jo niin iso ja kömpelössä kunnossa, että toivottua olisi, jos jälkeläinen tulisi maailmaan vähän aiemminkin kuin laskettuna aikana. Naakka ja puoliso aloittavat kesälomansa juhannuksesta, johon on vielä muutama viikko. Seuraavat viikot, jolloin olen itsekseni kotona vähillä velvoitteilla, aion käyttää lepäämiseen. Raskausaika on ollut niin vaikea pahoinvoinnin, unettomuuden ja muiden oireiden kanssa, että viimeistään nyt on aika ottaa hyvin rauhallisesti. Minulla on mielessä elokuvia ja sarjoja, joita aion katsella. Kirjojakin luen. Hoidan parveke- ja kasvilaatikkokasveja ja akvaariota. Lähden käymään kodin ulkopuolella jaksamiseni mukaan, fyysi...

Viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että niskavammaa ei enää pysty ottamaan huomioon. Kyllä, se jumittaa ja oikea puoli vartalosta on edelleen ongelmallinen. Tekisin mielelläni edes jotakin, mutta nyt ei kamalasti pysty. Tuossa etupuolellani roikkuu lähes kymmenkiloinen uloke, nyt voin todella sanoa, että se painaa. Kävelykykyni ilman ongelmia on ehkä 50 metriä, sitten alkaa sattua. Tukivyökin kiristää nyt jotenkin vääristä paikoista, enkä enää saa käytettyä myöskään syviä vatsalihaksia kunnolla. Kun en ole jaksanut tehdä niskaa auttavia liikkeitä, olen sentään pystynyt korjaamaan asentoani paremmaksi. Nyt sekään ei enää onnistu, sillä vatsa vaatii omat asennonkorjauksensa, eivätkä ne yleensä ole niskalle edullisia. Jos tässä kohdassa joku auttaa, se on huumori. Onhan se huvittavaa, kun aikuinen nainen ei saa nostettua jalkaa niin ylös, että pääsisi ylittämään satunnaisen, eteen tulevan, alle puolimetrisen esteen. Sekin on huvittavaa, etten kirppiksellä kyykistyessäni kats...