Inspiraationlähteitä
Inspiraationlähteitä - niitä rva:n viime päiviin on riittänyt. Tohtorijuhlat, joista kirjoitin jo edellisellä kerralla, sujuivat mukavasti. Tilaisuus oli osin englanninkielinen, mutta muuttui yhä enemmän suomenkieliseksi, kun ilta eteni.
Väitöskirja...täytyy sanoa, että rva suunnitteli vakavasti sellaisen tekoon ryhtymistä vuosina 2007 ja 2008. Graduaihe innosti, saman aihepiirin sisältä olisi melko varmasti löytynyt tutkittavaa ihan kirjaksi asti.
En minä silloin ajatellut, mitä tohtorina tekisin - halusin vain jatkaa avoimiksi jääneiden kysymysten selvittämistä. Toisaalta muistelen, että gradun tekeminen väsytti...olin valinnut aiheen, joka kiinnosti, mutta joka oli monilta osin aika haastava.
Seuraavana vuonna sitten pamahti. Fyysinen kunto musertui onnettomuuteen, jonka seurauksien kanssa rva elää vieläkin. Rva oli silloin ja on edelleen sitä mieltä, ettei edellytyksiä niin isoon projektiin kuin väitöskirjaan ole.
Onneksi elämää on kuitenkin vielä oletettavasti jäljellä niin kauan, ettei tutkimukseen ryhtyminen ole mahdoton asia sitten joskus tulevaisuudessa. Ei se asia ole kokonaan unohtunut, mikäli elän niin pitkään kuin naiset Suomessa keskimäärin, tuumasta toimeen ei tarvitse ryhtyä vielä pitkään aikaan.
Toisen inspiraationlähteen kohtasin maanantaina, kun matkasin ihan lähikaupunkiin saakka tapaamaan nuoruudenystävääni. Näin paljon aikaa kotona viettävälle tunnin junareissu (ei lapsia mukana) oli ihmeellistä luksusta.
Päivä kului vanhan kotikaupungin katuja katsellessa, ravintolassa syöden ja ystäväni luona oleillen. Ravintolassa piti muuten vatsavaivan uhalla ottaa kanakori ranskalaisineen. Söin kyseisessä paikassa ensimmäisiä kertoja 1980-luvulla ja aina kanakorin - siksi tämä nostalginen valinta.
Meillä oli ystäväni kanssa hyvin nopeasti molempia miellyttävä keskustelunaihe, matkustaminen. Elämme ystäväni kanssa erilaisia elämänvaiheita, ja hänellä on tällä hetkellä enemmän mahdollisuuksia matkustamiseen kuin minulla.
Olisin voinut viettää vielä pidemmänkin ajan hänen matkakuviensa parissa! New York innostaa todella paljon, olen ollut kiinnostunut kaupungista ihan lapsesta saakka. Kuvien parissa tunsin, kuin olisin melkein ollut itsekin matkalla. New York täytyy ehdottomasti vielä kokea.
Vaikka kulunut viikko on ollut todella kiireinen, olen käytännössä huomannut, kuinka tärkeää on joskus poistua tavallisesta arkielämästään ja mennä uusiin paikkoihin ja eri asioita tekevien ihmisten pariin. Käytännöllisesti katsoen olen edelleen väsynyt, mutta aivot ovat saaneet uudenlaista työtä, mikä virkistää suunnattomasti.
Väitöskirja...täytyy sanoa, että rva suunnitteli vakavasti sellaisen tekoon ryhtymistä vuosina 2007 ja 2008. Graduaihe innosti, saman aihepiirin sisältä olisi melko varmasti löytynyt tutkittavaa ihan kirjaksi asti.
En minä silloin ajatellut, mitä tohtorina tekisin - halusin vain jatkaa avoimiksi jääneiden kysymysten selvittämistä. Toisaalta muistelen, että gradun tekeminen väsytti...olin valinnut aiheen, joka kiinnosti, mutta joka oli monilta osin aika haastava.
Seuraavana vuonna sitten pamahti. Fyysinen kunto musertui onnettomuuteen, jonka seurauksien kanssa rva elää vieläkin. Rva oli silloin ja on edelleen sitä mieltä, ettei edellytyksiä niin isoon projektiin kuin väitöskirjaan ole.
Onneksi elämää on kuitenkin vielä oletettavasti jäljellä niin kauan, ettei tutkimukseen ryhtyminen ole mahdoton asia sitten joskus tulevaisuudessa. Ei se asia ole kokonaan unohtunut, mikäli elän niin pitkään kuin naiset Suomessa keskimäärin, tuumasta toimeen ei tarvitse ryhtyä vielä pitkään aikaan.
Toisen inspiraationlähteen kohtasin maanantaina, kun matkasin ihan lähikaupunkiin saakka tapaamaan nuoruudenystävääni. Näin paljon aikaa kotona viettävälle tunnin junareissu (ei lapsia mukana) oli ihmeellistä luksusta.
Päivä kului vanhan kotikaupungin katuja katsellessa, ravintolassa syöden ja ystäväni luona oleillen. Ravintolassa piti muuten vatsavaivan uhalla ottaa kanakori ranskalaisineen. Söin kyseisessä paikassa ensimmäisiä kertoja 1980-luvulla ja aina kanakorin - siksi tämä nostalginen valinta.
Meillä oli ystäväni kanssa hyvin nopeasti molempia miellyttävä keskustelunaihe, matkustaminen. Elämme ystäväni kanssa erilaisia elämänvaiheita, ja hänellä on tällä hetkellä enemmän mahdollisuuksia matkustamiseen kuin minulla.
Olisin voinut viettää vielä pidemmänkin ajan hänen matkakuviensa parissa! New York innostaa todella paljon, olen ollut kiinnostunut kaupungista ihan lapsesta saakka. Kuvien parissa tunsin, kuin olisin melkein ollut itsekin matkalla. New York täytyy ehdottomasti vielä kokea.
Vaikka kulunut viikko on ollut todella kiireinen, olen käytännössä huomannut, kuinka tärkeää on joskus poistua tavallisesta arkielämästään ja mennä uusiin paikkoihin ja eri asioita tekevien ihmisten pariin. Käytännöllisesti katsoen olen edelleen väsynyt, mutta aivot ovat saaneet uudenlaista työtä, mikä virkistää suunnattomasti.
Kommentit
Lähetä kommentti