Kotoilua viime päivinä
Niskaset alkavat päästä pahimmasta tautivaiheesta ohi. Tällä hetkellä Naakka on jo päiväkodissa, Touhi on kotosalla, missä hän olisi muutenkin. Touhilla on nyt näppylöitä siellä täällä, mutta ne eivät tunnu kutisevan, tai ainakaan hän ei raavi.
Kahden lapsen taudit olivat tässä tapauksessa erilaisia, Touhi sai enterorokosta paljon lievemmän version. Kotipäivät sairaiden lasten kanssa olivat intressantteja: piti yrittää keksiä tekemistä tekemisen perään.
Naakka katseli ohjelmia, väritti värityskirjaa, leikki paljon legoilla (pikkulegot ovat portin takana olohuoneessa) jne. Touhi touhotti sitä kaikkea tavallista, mitä 1-vuotias yleensäkin touhottaa. Usein homma toimi neljän seinän sisällä oikein hyvin.
Sitten oli niitä toisenlaisia hetkiä...katselimme ikkunasta ulos, yritin keksiä, miten kustakin yksittäisestä kitinästä päästään ja minulla oli rehellisesti sanottuna kuolettavan tylsää! Ulospääsy on arvokas asia, kun ulos ei voi mennä.
Naakan ja Touhin tautien välissä oli yksi päivä, jolloin esikoinen oli tarpeeksi terve eikä kuopus ollut vielä kipeä. Silloin suuntasimme ulkoilemaan! Lähipuistot tuntuivat yhtäkkiä äärettömän mielenkiintoisilta!
Minulla on nykyään onni asua talossa, jossa on kaksi muuta perhettä, joilla on lähes samanikäiset lapset kuin meillä. Kaikki muut lapset tästä porukasta ovat muuten Naakkaa lukuun ottamatta poikia. Heidät kohtasin ulkoilupäivänä, tuntui valtavan virkistävältä nähdä muita ihmisiä, varsinkin aikuisia =)
Viime päivinä, kun taudit ovat lieventyneet, on rva ollut väsynyt. Väsymys tulee yleensä itselle vähän jälkijunassa, ja pari viime päivää ovat olleet rva:n osalta sellaisia, jolloin harva askare on edennyt, saati sitten tullut valmiiksi.
Toissailtana rva pääsi kirjastoon. Voi, mikä rauha ja itsekseen olemisen ilo! Rva:lla on vino pino kirjoja kotona, itselle lainasin vain tietokirjan, jossa kerrottiin kotiapulaisista Suomessa viime vuosisadalla. Itse asiassa syvennyin kirjaan jo kirjastossa, kun kerrankin ei ollut lapsia mukana.
Naakallekin toin toki kirjoja. Häneen iskevät tällä hetkellä klassikkosadut, joten lainasin Beskovin Täti vihreä, Täti ruskea ja Täti sinipunaisen, Peppi Pitkätossun sekä paksun Uppo Nalle -kirjan, jossa on monta tarinaa.
Touhillekin olisi ollut paksukantisia ensikirjoja, mutta nyt ei vielä lainattu mitään. Touhi käsittelee kirjoja niin voimallisesti, ettei lainakirjoja voi vielä oikein lainata. Kotona Touhille luetaan varmaan 10 kirjaa päivässä (osa on samoja toki) - hän näyttää tulleen lukuinnostuksessa siskoonsa.
PS: Sain juuri luettua Miika Nousiaisen Juurihoidon - suosittelen!
PPS: Touhi-pieni katselemassa Pikku Kakkosta portin takaa - olkkarissa on liikaa K3-materiaalia...
Kahden lapsen taudit olivat tässä tapauksessa erilaisia, Touhi sai enterorokosta paljon lievemmän version. Kotipäivät sairaiden lasten kanssa olivat intressantteja: piti yrittää keksiä tekemistä tekemisen perään.
Naakka katseli ohjelmia, väritti värityskirjaa, leikki paljon legoilla (pikkulegot ovat portin takana olohuoneessa) jne. Touhi touhotti sitä kaikkea tavallista, mitä 1-vuotias yleensäkin touhottaa. Usein homma toimi neljän seinän sisällä oikein hyvin.
Sitten oli niitä toisenlaisia hetkiä...katselimme ikkunasta ulos, yritin keksiä, miten kustakin yksittäisestä kitinästä päästään ja minulla oli rehellisesti sanottuna kuolettavan tylsää! Ulospääsy on arvokas asia, kun ulos ei voi mennä.
Naakan ja Touhin tautien välissä oli yksi päivä, jolloin esikoinen oli tarpeeksi terve eikä kuopus ollut vielä kipeä. Silloin suuntasimme ulkoilemaan! Lähipuistot tuntuivat yhtäkkiä äärettömän mielenkiintoisilta!
Minulla on nykyään onni asua talossa, jossa on kaksi muuta perhettä, joilla on lähes samanikäiset lapset kuin meillä. Kaikki muut lapset tästä porukasta ovat muuten Naakkaa lukuun ottamatta poikia. Heidät kohtasin ulkoilupäivänä, tuntui valtavan virkistävältä nähdä muita ihmisiä, varsinkin aikuisia =)
Viime päivinä, kun taudit ovat lieventyneet, on rva ollut väsynyt. Väsymys tulee yleensä itselle vähän jälkijunassa, ja pari viime päivää ovat olleet rva:n osalta sellaisia, jolloin harva askare on edennyt, saati sitten tullut valmiiksi.
Toissailtana rva pääsi kirjastoon. Voi, mikä rauha ja itsekseen olemisen ilo! Rva:lla on vino pino kirjoja kotona, itselle lainasin vain tietokirjan, jossa kerrottiin kotiapulaisista Suomessa viime vuosisadalla. Itse asiassa syvennyin kirjaan jo kirjastossa, kun kerrankin ei ollut lapsia mukana.
Naakallekin toin toki kirjoja. Häneen iskevät tällä hetkellä klassikkosadut, joten lainasin Beskovin Täti vihreä, Täti ruskea ja Täti sinipunaisen, Peppi Pitkätossun sekä paksun Uppo Nalle -kirjan, jossa on monta tarinaa.
Touhillekin olisi ollut paksukantisia ensikirjoja, mutta nyt ei vielä lainattu mitään. Touhi käsittelee kirjoja niin voimallisesti, ettei lainakirjoja voi vielä oikein lainata. Kotona Touhille luetaan varmaan 10 kirjaa päivässä (osa on samoja toki) - hän näyttää tulleen lukuinnostuksessa siskoonsa.
PS: Sain juuri luettua Miika Nousiaisen Juurihoidon - suosittelen!
PPS: Touhi-pieni katselemassa Pikku Kakkosta portin takaa - olkkarissa on liikaa K3-materiaalia...
Kommentit
Lähetä kommentti