Takaisin soittoharrastuksen pariin, osa 2: muistoja

Olen pohtinut useammankin tuttavan kanssa, harrastavatko lapset musiikkiin liittyviä asioita kuin aiemmin. Lapsuudessani 1990-luvulla tuntui, että suurimmalla osalla lapsista oli joku instrumentti. Nykyään lapsille tuntuu olevan lähinnä liikuntaharrastuksia (siis toki voi olla molempia).

Aika monen aikuisen olen myös kuullut sanovan, ettei voisi pakottaa omia lapsiaan soittoharrastukseen, koska itsellä on huonot muistot siitä, kun vanhemmat pakottivat harjoittelemaan ja jatkamaan soittoharrastusta.

Olen myös käsittänyt, että matalamman kynnyksen soittotunnit (kerhotyyppiset tai vaikkapa ryhmäopetus) eivät enää jalkaudu kouluille kuten vuosikymmeniä sitten. Mahdollisuudet kokeilla soittimia esimerkiksi koulun musiikkitunnilla alakoulussa ovat mitättömät...

Minä aloitin pianonsoiton kolmannella luokalla 1990-luvun alussa. Opetus oli kansalaisopiston ryhmäopetusta eikä ehkä minkään mittapuun mukaan kovin tehokasta. Itse asiassa opettajakaan ei ollut kovin innostava. Kävin kuitenkin tunneilla pimputtamassa pianoa ja opettelin pianoläksyjä ainakin välillä ;) 

Pieni paine harjoitteluun oli aina - kansalaisopistolla oli joulu- ja kevätkonsertit. Usein meni ihan nappiin, mutta joskus sitten ei. Esiintymiskokemusta tuli, ja oletuksena kyllä oli, että kaikki esiintyvät. Tunnelma oli konsertin jälkeen oikein helpottunut.

Jossakin vaiheessa eli tarkemmin seiskaluokalla en enää tykännyt mennä ryhmäopetukseen. Syy taisi olla, että en halunnut mennä samaan ryhmään pienten oppilaiden kanssa. Soittoharrastus ei kuitenkaan loppunut siihen.

Seurasi yksityisopetusta yläkouluvuosien ajan. Se oli huomattavasti tehokkaampaa kuin ryhmäopetus - pääsin vihdoin "oikeisiin" kappaleisiin soittovihkojen sijaan. Soitin pääasiassa klassista musiikkia, mutta myös kaikenlaisia modernimpaa.

Yksityisopetuksessa konsertit jäivät, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna harmillista - en pitänyt jännityksestä, mutta siitä syystä olisi ehkä ollut hyvä esiintyä enemmän. Lukioaikana  soittotunnit jäivät tauolle.

Vielä kerran palasin soittotuntien pariin, kun lukion jälkeen seurasi välivuosi. Palasin viimeisen kerran soittotuntien pariin. Muistelen, että Sibelius oli silloin suosiossani. Otin isoja haasteita - esimerkiksi harjoittelin Toccata Fugaa pianolla.

Opiskelemaan lähtiessä sekä soitin että soittoharrastus jäivät. Sitten syntyivät lapset. En jaksanut ajatella kosketinsoitinta & pieniä lapsia samassa asunnossa. 

Nekin vuodet menivät. Nyt minulla on taas kosketinsoitin, ja kirjasto tarjoaa soittovihkoja niin paljon kuin tarvitsemme. Minulla on vielä suurin osa vanhoista nuoteista tallella, ja ne riittävät kyllä tarpeisiini pitkäksi aikaa. 

Mitkä ovat tavoitteeni nyt? Siihen on helppo vastata: haluan saada soittotuntuman takaisin ja yksinkertaisesti nauttia soittamisesta. Tästä on hyvä jatkaa.

PS. Olen vasenkätinen, ja siksipä oikean käden pikkusormi ja nimetön ovat minulle haasteellisempia - niiden hienomotoriikka saisi piru vie olla parempi :D 

PPS. Tällä hetkellä treenaan: Thompsonin pianokoulu 1, Myrskyluodon Maija ja Ballade pour Adeline.

PPPS. Soitan noin 20 minuuttia päivässä - se aika järjestyy usein illalla.