Liikkumista ja askartelua 8-vuotiaan kanssa

Olin hivenen kiukkuinen, kun huomasin alaselkäni olevan menossa kramppiin. Se tapahtui myös syksyllä, kun tein kaikkien mahdollisten teoriaopintojen lopputöitä. Silloin kramppi oli varsin ikävä - se vaikeutti toimiani kuukauden ajan.

Minulle ei yksinkertaisesti edelleenkään sovi päätetyö ollenkaan - ei ainakaan monen tunnin sellainen päivittäin. Niskakin on temppuillut, ja huimaustakin olen tuntenut ajoittain. 

Selvä parannus syksyyn on, että olen alkanut käydä uimassa kerran viikossa - ja siis homma on jatkunut. Luultavasti pääsen hallille myös ensi viikolla. Syksyllä en olisi perhetilanteen, lähinnä Naakan voinnin takia päässyt juuri mihinkään.

Olen myös tehnyt mittarimato-liikettä noin 20 toistoa joka toinen päivä. Sillä on ollut selvä vaikutus hartioideni hyvinvointiin. Hiljattain huomasin, että reisilihakseni ovat varsin surkeassa kunnossa. Pienellä toiselta taholta tulleelta tsemppaukselta johtuen älysin, että voin tehdä pienen parannuksen. Tällä hetkellä parannus tarkoittaa kahden kerroksen nousua (ulko-ovelta omalle ovelle) kaksi porrasta kerrallaan. Ottaa oikein kivasti voimille.

Me pääsimme Naakan kanssa (joo, askarteluprojektit ovat pitkällisiä perheessämme :D ) Das-massasta tehtyjen kippojen maalaukseen. Koska opin kouluaikana, että olen huono kuviksessa, en sitten ole kokeillut koskaan akryylivärejä.

Kun kysyimme askartelukaupassa, mitä värejä kippojen maalaukseen kannattaa käyttää, meille suositeltiin akryylivärejä. Pieni kokeilu kippojen maalaamisen muodossa sai minut heti tykkäämään kyseisistä väreistä. Maalin levittäminen oli myös Naakan mielestä älyttömän hauskaa.

Nyt meillä on vielä edessä kippojen lakkaaminen. Minun kipostani tulee kippo korvakoruille, Naakan kippo pääsee tuikkukipoksi. Olemme molemmat sitä mieltä, että haluamme kokeilla vielä uusien kippojen tekemistä. Myös Touhia kiinnostaa, mutta hän tarvitsee luultavasti vähän enemmän apua.

Nyt kun tiiviit vauva- ja pikkulapsivuodet ovat ohi, on mukavaa, kun kerkeää edes joskus kokeilemaan erilaisia juttuja. Pianonsoiton opettelu ja askartelu aina välillä virkistävät mieltä. Harjoitukset eivät ole vakavan tavoitteellisia, pääasia on saada ajatukset pois stressaavista asioista :) Jos kehittyy jossakin, se on lisäplussaa.

Olisin oikein mielelläni laittanut kuvan kipoista tähän, mutta jostakin syystä Dropbox ei toimi tällä hetkellä ollenkaan niin kuin pitäisi. Ylipäätään, minulla on ollut sillä alueella ongelmia jo useiden kuukausien ajan. Jatkamme Naakan kanssa luultavasti Das-massan parissa myöhemminkin.

Pyörittelen myös mielessäni jonkin origamin tekemistä pitkästä aikaa. Myös paperikukkien teko kiinnostaisi. Elämä on sen verran kiireistä, että auttaa pitkälle, jos on idea valmiina ;) 

PS. Liikkeellelähtö on helpompaa niinä päivinä, kun astman oireet eivät ole kovin pahat. Kiitän onneani, ettei minulla ole toistaiseksi siitepölyallergiaa.

PPS. Harrastusten aktivoiminen nelikymppisenä ei ole pelkästään iisiä - olin jo pikkulapsikiireiden (ja jumittuneiden ajatusmallien, missä olen hyvä ja missä en) lukinnut kyseisen osa-alueen elämässäni.

PPPS. Minun mielestäni harrastuksen voi myös lopettaa tai laittaa tauolle, jos ei miellytä. Elämän rajallisuus tulee vastaan, jos käyttää vapaa-aikaansa siten kuin "pitäisi käyttää".