Vieläkin tautia, mutta ehkä jo vähän vähemmän

Meillä on ollut aikamoinen tauti. Viime viikonlopun aikana tauti tarttui koko perheeseen. Lapset ovat olleet koko viikon pois koulusta ja ovat varmasti vielä huomisenkin. Josko "taudin selkä" alkaisi taittua nyt loppuviikon aikana.

Kukaan ei onneksi enää ole neljänkympin kuumeessa, mutta Touhilla oli tänään vielä 38. Hän hieman valitti korvaansa. Toivottavasti ei nyt sentään enää tule korvatulehdusta. Molemmilla lapsilla (ja minulla) on sellainen syvältä tuleva yskä. 

Minä kuntouduin kuitenkin sen verran, että palauduin töihin eilen. Sanotaanko, että kunto kesti suhteellisen hyvin töissä olemista, mutta heikommin työmatkakävelyä. Muu perhe sairastaan vielä kotosalla.

Keuhkoni eivät ole oikein tykänneet, mutta onneksi tilanne ei ole lähtenyt pahenemaan uudestaan. Olen käyttänyt aika paljon avaavaa lääkettä ja yrittänyt olla levossa mahdollisimman paljon. Ääneni ei oikein meinaa vielä kestää.

Ruoka ei maistu vielä mahdottoman hyvin meille kenellekään, mutta eiköhän tilanne hiljakseen helpotu. Minä en enää ole tarvinnut särkylääkettä päiväksi, mutta lapset kyllä. 

Naakka jaksoi tänään ensimmäistä kertaa tehdä läksyjä, joita on jäänyt rästiin perjantaista asti. Touhikin jaksoi osan läksyistä, mutta kun kuume nousi, homma jäi ymmärrettävästi kesken. 

Eräs merkki siitä, että olemme olleet todella kipeinä taitaa olla, että olemme viettäneet päiväkausia aikaa lähinnä keskenämme, eikä riitoja ole oikeastaan syntynyt yhtään :D 

Olen sen verran fiksu (ah, itsekehu), että ymmärrän, että meidän kaikkien on otettava tosi rauhallisesti. Jälkitautien riski on tällaisessa tilanteessa melko suuri, ja minä teen tällä hetkellä mitä tahansa, jotta en suututa keuhkojani uudestaan. 

Lastenkin täytyy ottaa rauhallisesti, mutta ihan heidän takiaan toivon, että molemmat pääsisivät viikonloppuna edes vähän haistelemaan ulkoilmaa. Se olisi itsellekin mukavaa, vaikka siellä on kyllä todella kirpakka ilma edelleen.

Minä en nyt osaa vielä pohtia oikein muuta kuin että voi kun tauti jo pikkuhiljaa ohittaisi meidät...ja että astma ei enää pahenisi. Olimme menossa viikonlopuksi "mummolaan", mutta reissu siirtyy tuonnemmaksi. Eiköhän se kevät tästä vielä koita.

Ennen sairastumisrumbaa pääsin käymään pitkästä aikaa Kiasmassa. En ole suuri taiteen tuntija, mutta ainakin siellä oli tällaisia molekyylirakenteita kuvaavia jättipalloja :)