Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia!

Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita.

Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä.

Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;) 

Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin puoli luokkaa" - keskustelijoiden täytyy mielestäni kaivata lähinnä sädekehää päänsä päälle.

Olen itse koittanut sompailla ääripäiden välillä. Lapseni saavat syödä tiettyjen kavereiden luona - tietyille kavereille tarjotaan siis ruokaa meillä. Jos lapseni vierailee usein jonkun luona, pyrin päästämään lapseni aina välillä kavereille vasta ruuan jälkeen tai kutsumaan ruualle kotiin.

Kun tarjoan ruokaa, pystyn eri tavalla tutustumaan lasteni kavereihin tarjoilun ja syömisen lomassa. Nämä ovat olleet mukavia hetkiä. Pidän tärkeänä tutustua lasteni kavereihin edes jollakin tavalla. Kysyn heidän kuulumisiaan samalla tavalla kuin omien lastenikin.

Tykkään myös vitsailla lasten kanssa - Naakka alkaa olla siinä iässä, ettei hän aina ihan arvosta sitä ;) 

Joskus ei vaan jaksa. Kun meillä on jämäruokaa edelliseltä päivältä juuri ja juuri omalle perheelle, sanon siitä ihan reilusti ja lähetän kaverit kotiin syömään tai toiseen huoneeseen odottamaan, kun omat lapset ruokailevat.

Välillä en vain puhtaasti omalta väsymykseltäni kykene huolehtimaan kuin omistani. Se on mielestäni täysin ok. Meille pääsee ruokavieraaksi usein mutta ei aina. That`s it.

Täytyy muistaa, että aina on myös perheitä, joissa raha riittää ruokkimaan vain juuri ja juuri omat lapset. Omassakin lompakossa alkaisi tuntua, jos meillä olisi joka päivä ruokavieraita. Ei voi olettaa, että kaikilla olisi samoja mahdollisuuksia kavereiden ruokkimiseen. Se pitäisi mielestäni myös "sädekehäilijöiden" muistaa. Jos oma taloudellinen tilanne on todella tiukka, ei ole mukavaa kuunnella toisten sankaritarinoita joukkoruokailuista omassa kodissa.