Fysioterapia alkaa
Minulla alkaa ensi tiistaina fysioterapia. Se on oikeastaan ensimmäinen "hoito", jonka mahdollisesti antaa henkilö, joka ymmärtää jotakin niskan retkahdusvammasta (tai sitten ei ymmärrä). Suhtaudun koko juttuun varauksellisesti, sillä olen kolmen vuoden aikana kokeillut vaikka mitä omakustanteisesti.
Vuonna 2010 eräs fysiatri oli sitä mieltä, että kiropraktinen hoito pelastaa niskani. Menin sitten kiropraktikolle, joka niksautteli tukirankaani, myös ihan ylintä niskanikamaa. Tuon raksautuksen olisi pitänyt olla se ihmeitä tekevä taikatemppu, vaan eipä ollut. Tulin joka kerta tuosta raksautuksesta tosi kipeäksi. Ei ollut fiksua, ei.
OMT-fysioterapia samana ja seuraavana vuonna osoittautui samaten liian rajuksi. Tämä fyssari (samoin kuin kiropraktikkokin) ihmettelivät kovaan ääneen pahoinvointireaktiotani, jollaista ei pitäisi missään nimessä tulla.
Viime vuoden aikana minut passitettiin psykiatrin kautta psykologiseen fysioterapiaan, joka oli...hmm...ihan kivaa. Jutun anti oli, että sain muutaman niskaliikkeen, jotka eivät tosin ole vieläkään tehonneet. Siellä en antanut hieroa tai muutoinkaan käsitellä niskaani, koska halusin päästä omin avuin paluumatkalle.
Näistä syistä suhtaudun kuntoutukseen skeptisesti. Tämä kuntoutus tapahtuu sairaalan fysioterapiayksikössä, eikä siihenkään käsitykseni mukaan liity fysiatrin tapaamista. Minulla on kyllä halu kuntoutua, mutta mieluiten asiantuntijan opastuksella. Kerronpa ensi viikolla, millaiselta tämä fysioterapia vaikuttaa.
Vuonna 2010 eräs fysiatri oli sitä mieltä, että kiropraktinen hoito pelastaa niskani. Menin sitten kiropraktikolle, joka niksautteli tukirankaani, myös ihan ylintä niskanikamaa. Tuon raksautuksen olisi pitänyt olla se ihmeitä tekevä taikatemppu, vaan eipä ollut. Tulin joka kerta tuosta raksautuksesta tosi kipeäksi. Ei ollut fiksua, ei.
OMT-fysioterapia samana ja seuraavana vuonna osoittautui samaten liian rajuksi. Tämä fyssari (samoin kuin kiropraktikkokin) ihmettelivät kovaan ääneen pahoinvointireaktiotani, jollaista ei pitäisi missään nimessä tulla.
Viime vuoden aikana minut passitettiin psykiatrin kautta psykologiseen fysioterapiaan, joka oli...hmm...ihan kivaa. Jutun anti oli, että sain muutaman niskaliikkeen, jotka eivät tosin ole vieläkään tehonneet. Siellä en antanut hieroa tai muutoinkaan käsitellä niskaani, koska halusin päästä omin avuin paluumatkalle.
Näistä syistä suhtaudun kuntoutukseen skeptisesti. Tämä kuntoutus tapahtuu sairaalan fysioterapiayksikössä, eikä siihenkään käsitykseni mukaan liity fysiatrin tapaamista. Minulla on kyllä halu kuntoutua, mutta mieluiten asiantuntijan opastuksella. Kerronpa ensi viikolla, millaiselta tämä fysioterapia vaikuttaa.
Kommentit
Lähetä kommentti