Matkalla veden päällä ja tunnelmia sen alla - osa 1
Palasin myöhään eilen pieneltä matkalta länsinaapuriin. Olo on nyt fyysisesti tosi väsynyt, mutta henkisesti varsin virkeä. Matkailu avartaa - monellakin tavalla.
Perjantai-aamu alkoi aikaisin, herätys oli jo ennen viittä. Ajelimme satamakaupunkiin varsin rauhallisessa liikenteessä. Niska vain kuvitteli, että olemme vuoristoradassa emmekä suoralla tiellä, joten laivamatka alkoi varsin isolla pahoinvoinnilla.
Pahoinvointi onneksi vähän helpotti parissa tunnissa, kivut ja jumitus tosin eivät. Oli onni, että meillä oli hytti - sinne pääsi aina välillä lepäämään. Ahvenanmeren aallokkoon niska ei sitten reagoinut mitenkään, mutta syöminen oli haasteellista, kuten aina.
Perille tuttavaperheen luokse pääsimme illalla, ja oli kyllä älyttömän mukavaa nähdä! Oli myös hienoa päästä kivaan huoneeseen nukkumaan pitkän matkapäivän jälkeen.
Lauantaina heräsin otsan jomotukseen ja aika sumeaan oloon. Aamiainen sujui kuitenkin normaalisti. Päätimme vierailla paikallisessa akvaariossa.
Automatkalla iski sitten ihan kamala pahoinvointi. Alkoi keinuttava huimaus, ja kylmä hiki nousi pintaan. Sinnittelin kuitenkin automatkan, ja väänsin itseni autosta parkkipaikalle.
Akvaarion lipunmyyntipiste oli hämärä ja täynnä ihmisiä. Sain todella tsempata, etten olisi juossut auton takapenkille makaamaan silmät kiinni.
Kun pääsimme kierrokselle, olo helpotti asteittain. Sademetsä-osuus sadekuuroineen ja ukkosineen meni vähän ohi, mutta koralliriutat tuli jo tarkasteltua läpi ihan rauhassa. Tilanne parani edelleen mangrovepuroja kohden.
Paluumatka sujui hienosti, ja minäkin sain viimein katsella länsinaapurin isoimman kaupungin maisemia autosta käsin. Lounastaessa niska alkoi taas väsyä ja istuminen alkoi loppua kohden olla yhtä tuskaa, mutta kyllähän sitä nälissään voi vähän uhrautua!
Tästä matka taisi jatkua päivälepoa kohden...
Perjantai-aamu alkoi aikaisin, herätys oli jo ennen viittä. Ajelimme satamakaupunkiin varsin rauhallisessa liikenteessä. Niska vain kuvitteli, että olemme vuoristoradassa emmekä suoralla tiellä, joten laivamatka alkoi varsin isolla pahoinvoinnilla.
Pahoinvointi onneksi vähän helpotti parissa tunnissa, kivut ja jumitus tosin eivät. Oli onni, että meillä oli hytti - sinne pääsi aina välillä lepäämään. Ahvenanmeren aallokkoon niska ei sitten reagoinut mitenkään, mutta syöminen oli haasteellista, kuten aina.
Perille tuttavaperheen luokse pääsimme illalla, ja oli kyllä älyttömän mukavaa nähdä! Oli myös hienoa päästä kivaan huoneeseen nukkumaan pitkän matkapäivän jälkeen.
Lauantaina heräsin otsan jomotukseen ja aika sumeaan oloon. Aamiainen sujui kuitenkin normaalisti. Päätimme vierailla paikallisessa akvaariossa.
Automatkalla iski sitten ihan kamala pahoinvointi. Alkoi keinuttava huimaus, ja kylmä hiki nousi pintaan. Sinnittelin kuitenkin automatkan, ja väänsin itseni autosta parkkipaikalle.
Akvaarion lipunmyyntipiste oli hämärä ja täynnä ihmisiä. Sain todella tsempata, etten olisi juossut auton takapenkille makaamaan silmät kiinni.
Kun pääsimme kierrokselle, olo helpotti asteittain. Sademetsä-osuus sadekuuroineen ja ukkosineen meni vähän ohi, mutta koralliriutat tuli jo tarkasteltua läpi ihan rauhassa. Tilanne parani edelleen mangrovepuroja kohden.
Paluumatka sujui hienosti, ja minäkin sain viimein katsella länsinaapurin isoimman kaupungin maisemia autosta käsin. Lounastaessa niska alkoi taas väsyä ja istuminen alkoi loppua kohden olla yhtä tuskaa, mutta kyllähän sitä nälissään voi vähän uhrautua!
Tästä matka taisi jatkua päivälepoa kohden...
Kommentit
Lähetä kommentti