Rouva Niskasen oireisto - yleinen jumitus
Eräs niskavamman ärsyttävä (joskaan ei invalidisoivin) piirre on jumitus. Koko rangan ympäristö lapaluiden välistä kallonpohjaan asti on jumissa. Lapaluiden ympäristön lihakset ovat suorastaan kosketusarat. Kaulajänteiden ympäristö on jumissa molemmilta puolilta.
Olen näiden vuosien aikana pelottavasti tottunut jumituskipuun. Se ei kuitenkaan ole kipua lievimmästä päästä. Se tuntuu liikkuessa ja asentoa vaihtaessa, ja aiheuttaa myös jomottavan päänsäryn. Valitan harvoin ääneen - muuten pitäisi olla koko ajan valittamassa.
Kun keho on jäykistynyt yhdestä paikasta, alkaa jännittää vaistomaisesti myös muita lihaksia. Olkapäihin, kyynärpäihin ja erityisesti ranteisiin sattuu. Lantion seutu on kipeä myös. Vartalon alaosassa olevia lihaksia pystyy onneksi venyttämään ja lämmittämään, joten niihin on mahdollista saada helpotusta.
Yläkroppa sen sijaan on kuin villi länsi. Nivelet ovat niin yliliikkuvat, etteivät venytykset valitettavasti tunnu missään. Yliliikkuvuus taas pahentaa retkahdusvamman oireita. Väärät liikkeet ja venytykset voivat aiheuttaa migreenin tai muun pahoinvointikohtauksen. Paikallaan makaaminen on ainoa, joka tuntuu helpottavan.
Venyttelen ja jumppaankin silti säännöllisesti. Varovainen pitää kyllä olla, ettei pahenna tilaa entisestään. Kyllä se kuitenkin ketuttaa...Minä, joka aiemmin pidin kehostani huolta ja tiedostin liikunnan ja liikkuvuuden tarpeen, olen nyt kuin tönkkösuolattu silli (mistähän tarinasta tämä vertaus on mieleeni tarttunut)... Kun on jumissa, tuntuu, että keho olisi kertakaikkisen raihnainen.
Kun kivut ovat kovat, olen ärtynyt. Kaikki tavalliset askareetkin tuntuvat ylivoimaisilta. Kun kipu vähän helpottaa, niin asiat näyttävät taas valoisammilta.
Olen näiden vuosien aikana pelottavasti tottunut jumituskipuun. Se ei kuitenkaan ole kipua lievimmästä päästä. Se tuntuu liikkuessa ja asentoa vaihtaessa, ja aiheuttaa myös jomottavan päänsäryn. Valitan harvoin ääneen - muuten pitäisi olla koko ajan valittamassa.
Kun keho on jäykistynyt yhdestä paikasta, alkaa jännittää vaistomaisesti myös muita lihaksia. Olkapäihin, kyynärpäihin ja erityisesti ranteisiin sattuu. Lantion seutu on kipeä myös. Vartalon alaosassa olevia lihaksia pystyy onneksi venyttämään ja lämmittämään, joten niihin on mahdollista saada helpotusta.
Yläkroppa sen sijaan on kuin villi länsi. Nivelet ovat niin yliliikkuvat, etteivät venytykset valitettavasti tunnu missään. Yliliikkuvuus taas pahentaa retkahdusvamman oireita. Väärät liikkeet ja venytykset voivat aiheuttaa migreenin tai muun pahoinvointikohtauksen. Paikallaan makaaminen on ainoa, joka tuntuu helpottavan.
Venyttelen ja jumppaankin silti säännöllisesti. Varovainen pitää kyllä olla, ettei pahenna tilaa entisestään. Kyllä se kuitenkin ketuttaa...Minä, joka aiemmin pidin kehostani huolta ja tiedostin liikunnan ja liikkuvuuden tarpeen, olen nyt kuin tönkkösuolattu silli (mistähän tarinasta tämä vertaus on mieleeni tarttunut)... Kun on jumissa, tuntuu, että keho olisi kertakaikkisen raihnainen.
Kun kivut ovat kovat, olen ärtynyt. Kaikki tavalliset askareetkin tuntuvat ylivoimaisilta. Kun kipu vähän helpottaa, niin asiat näyttävät taas valoisammilta.
Kommentit
Lähetä kommentti