Kipupäivänä

Minulla oli muutama päivä sitten mielenkiintoinen keskustelu erään "kipukollegani" kanssa siitä, miten viettää sellaiset päivät, jolloin kivun aste on "tavallista" korkeampi.

Kipupotilailla on yleensä kipuja koko ajan ja he ovat tottuneet suorittamaan askareensa ja kaiken muun kipujen ohella, koska on pakko. Joinakin päivinä kivun määrä kuitenkin ylittää sietokyvyn ja päivästä tulee sairauspäivä.

Mitä silloin voi tehdä? Ollako paikallaan vai pitääkö itsensä jonkinlaisessa toiminnassa? Kumpikin vastaus on oikein, kivut vaihtelevat ja vaativat erilaisia strategioita.

Lamauttava kipu on omaa luokkaansa. Koin sellaisen pari viikkoa sitten, kun kylkeni revähti yskiessä (yskä on osaksi astmavaiva, revähdysalttius taas johtuu raskaudesta). Kipu oli sen päivän ajan niin kova, että totesin parhaaksi ratkaisuksi maata paikoillani, sillä kun yritin mitään muuta, alkoi taju mennä.

Varsin kovissa selkä- ja niskakivuissa olen todennut, että mikäli ei pyörrytä, kannattaa yrittää tehdä vaikkapa kotona pieniä askareita jaksamisen mukaan, niin hitaasti kuin on tarvis. Silloin päivä saa ryhtiä ja tuntuu edes vähän mukavammalta. Kehokin saa pientä liikettä.

Keskustelukumppanini sanoi, että kannattaa tehdä vaikkapa paperille pieni lista, jonka mukaan edetä. Itse kokeilin tällaista listaa eilen, syynä raskauspahoinvointi, selkäkipu ja jättiläismäinen maha. Listani oli seuraavanlainen:

- tiskipöydän siivous (onnistui kolmessa erässä, välillä istuin penkillä vetämässä henkeä)
- parvekekukkien kastelu (meni oikein hyvin)
- olkalaukun tyhjennys kaikesta turhasta (olipas siellä tosiaan kaikkea turhaa)

Tein nämä siten, että aloitin n. klo 16 ja lopetin klo 20. Välissä oli varsin monta taukoa. Olin silti illalla tyytyväinen, kun olin saanut suunnittelemani asiat aikaiseksi, mitä sitten, vaikka nuo normaalitilassa kestäisivätkin yhteensä puolisen tuntia!

Loppuun täytyy mainita nyt pinnalla olevasta asiasta, Pokémon Go -pelistä. Veimme Naakan toissailtana lähileikkipuistoon leikkimään ystävänsä kanssa. Puistossa olimme me ja Naakan ystävän äiti, muita leikkijöitä ei paikalla ollut.

Ei ollut ei, jos ei lasketa pelaajaporukoita (aikuisia), joita lappasi porteista sisään ja ulos säännöllisin väliajoin. Menoa oli ihan hauska katsella, porukkamme 3-vuotiaat tytöt eivät noteeranneet trafiikkia mitenkään.

Jos vähän pitää motkottaa, olisi toivottavaa, että pelaajat sulkisivat aidattujen leikkipuistojen portit kulkiessaan. Se on turvallisuuskysymys, kun siihen, että joku mini-ihmisistä katoaa paikalta avonaisesta portista, ei välttämättä tarvita kuin pari sekuntia.

Rva ei itse ole kokeillut pelaamista (ainakaan vielä). Hauskaa sen täytyy olla, kun on kerran niin suuren suosion saavuttanut. Kai se on sama, millä ihmiset saa houkuteltua ulkoilemaan - vaikka sitten söpöjen virtuaalihahmojen avulla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys