Kirje postiin
Keskellä heinäkuista lomaviikkoa Niskasille iski kesäflunssa, toistaiseksi vasta puolisoon. Näissä "perheolosuhteissa" flunssan välttäminen on mahdotonta, eli jos tauti ei iske, on kyse hyvästä tuurista.
Flunssa olisi rva:lle aika huono juttu, sillä rva yskii edelleen edellistä flunssaa, jonka puhkeamisesta on puolitoista kuukautta. Infektioastma on hankala juttu raskaana, kun lääkitystä on mahdotonta lisätä ongelman taltuttamiseksi. Uusi hengitystietulehdus pahentaa tilannetta entisestään.
Eihän se muuten, mutta kohdun yläosa on tällä hetkellä käytännössä heti tissien ( :D ) alapuolella ja haittaa jo itsessäänkin hengitystä ja yskittää. Astmaattisuus näkyy siinä, että pelkkä tiskipöydän siivous tms. laukaisee yskäkohtauksen, joka saattaa kestää tunnin. Yskiminen taas alkaa oksettaa ja siinä sitä taas ollaan - vessanpöntöllä kuten joka päivä since joulukuun -15.
...eli jos flunssalta välttyisin, onnellisempi olisin!
Eilen puoliso poti oikein kunnolla ja kuumettakin oli. Sadekuurotkin iskivät, joten rva päätyi iltapäivän sateettomana hetkenä Naakan kanssa ulos. Kävimme yhteistuumin viemässä kirjeen postilaatikkoon.
Naakka on siinä iässä, kun elämän huippuhetki on jokin itse tehty suoritus (tällä kertaa kirjeen sujauttaminen postiluukusta sisään). Se olikin hienosti tehty - Naakka yltää toimenpiteeseen juuri ja juuri.
"Laitan itse kirjeen postilaatikkoon" :
Postilaatikolle on meiltä matkaa puolisen kilometriä. Sieltä kävelimme lähimetsään. Naakka pelkää nykyään kaikenlaisia eläimiä, kuten karhuja, susia ja hyönteisiä... Piti vähän suostutella metsäpolulle, mutta eihän se kurjaa ollutkaan. Huippuhauskaa oli, kun Naakan päiväkodin täti tuli vastaan sauvakävellen.
Metsästä suuntasimme vielä kotipihalle. Koko matka sujui hitaaseen tahtiin köpötellen. Naakka pinkaisi välillä juoksuun ja pysähtyi kun pyysin odottamaan. Luulen, että tulemme käymään kävelyllä useamminkin - en ollut edes tajunnut, kuinka hyvin Naakka jo jaksaa kävellä.
Ennen kaikkea, hidas etenemisvauhti useine pysähdyksineen sopii rva:lle mainiosti. Se ei provosoi yskää eikä lisää kipuja lonkissa tai muualla. Ulkoilmaa ja liikuntaa saa joka tapauksessa enemmän kuin pelkällä sisätiloissa istumisella.
Keskiviikkona rva:lla on muuten neuvolalääkäri (se, jossa tarkastetaan asioita synnytykseen liittyen). Olo lääkärireissua odotellessa on varsin neutraali. Sisätutkimusta rva ei kaipaisi, se oli Naakkaa odottaessa tosi kivulias (ja kai ne luut ovat paikoillaan, mihin ne olisivat sieltä parissa vuodessa kadonneet).
Olen jo oppinut, että maininta niskavammasta ei etene synnytyssaliin asti, saati sitten osastolle, vaikka tekisi asiasta tekstin, joka liitetään omaan sairauskertomukseen (eikä kyllä mikään muukaan asia, jonka toivoo otettavan huomioon).
Käytännössä kyseessä on siis rutiinitarkastus, jossa mitataan, punnitaan ja katsotaan vauvan asento. Hyvä sekin on toki tehdä - ei siinä mitään. Rva suuntaa kiltisti paikalle ja vastailee kysyttyihin kysymyksiin.
Flunssa olisi rva:lle aika huono juttu, sillä rva yskii edelleen edellistä flunssaa, jonka puhkeamisesta on puolitoista kuukautta. Infektioastma on hankala juttu raskaana, kun lääkitystä on mahdotonta lisätä ongelman taltuttamiseksi. Uusi hengitystietulehdus pahentaa tilannetta entisestään.
Eihän se muuten, mutta kohdun yläosa on tällä hetkellä käytännössä heti tissien ( :D ) alapuolella ja haittaa jo itsessäänkin hengitystä ja yskittää. Astmaattisuus näkyy siinä, että pelkkä tiskipöydän siivous tms. laukaisee yskäkohtauksen, joka saattaa kestää tunnin. Yskiminen taas alkaa oksettaa ja siinä sitä taas ollaan - vessanpöntöllä kuten joka päivä since joulukuun -15.
...eli jos flunssalta välttyisin, onnellisempi olisin!
Eilen puoliso poti oikein kunnolla ja kuumettakin oli. Sadekuurotkin iskivät, joten rva päätyi iltapäivän sateettomana hetkenä Naakan kanssa ulos. Kävimme yhteistuumin viemässä kirjeen postilaatikkoon.
Naakka on siinä iässä, kun elämän huippuhetki on jokin itse tehty suoritus (tällä kertaa kirjeen sujauttaminen postiluukusta sisään). Se olikin hienosti tehty - Naakka yltää toimenpiteeseen juuri ja juuri.
"Laitan itse kirjeen postilaatikkoon" :
Postilaatikolle on meiltä matkaa puolisen kilometriä. Sieltä kävelimme lähimetsään. Naakka pelkää nykyään kaikenlaisia eläimiä, kuten karhuja, susia ja hyönteisiä... Piti vähän suostutella metsäpolulle, mutta eihän se kurjaa ollutkaan. Huippuhauskaa oli, kun Naakan päiväkodin täti tuli vastaan sauvakävellen.
Metsästä suuntasimme vielä kotipihalle. Koko matka sujui hitaaseen tahtiin köpötellen. Naakka pinkaisi välillä juoksuun ja pysähtyi kun pyysin odottamaan. Luulen, että tulemme käymään kävelyllä useamminkin - en ollut edes tajunnut, kuinka hyvin Naakka jo jaksaa kävellä.
Ennen kaikkea, hidas etenemisvauhti useine pysähdyksineen sopii rva:lle mainiosti. Se ei provosoi yskää eikä lisää kipuja lonkissa tai muualla. Ulkoilmaa ja liikuntaa saa joka tapauksessa enemmän kuin pelkällä sisätiloissa istumisella.
Keskiviikkona rva:lla on muuten neuvolalääkäri (se, jossa tarkastetaan asioita synnytykseen liittyen). Olo lääkärireissua odotellessa on varsin neutraali. Sisätutkimusta rva ei kaipaisi, se oli Naakkaa odottaessa tosi kivulias (ja kai ne luut ovat paikoillaan, mihin ne olisivat sieltä parissa vuodessa kadonneet).
Olen jo oppinut, että maininta niskavammasta ei etene synnytyssaliin asti, saati sitten osastolle, vaikka tekisi asiasta tekstin, joka liitetään omaan sairauskertomukseen (eikä kyllä mikään muukaan asia, jonka toivoo otettavan huomioon).
Käytännössä kyseessä on siis rutiinitarkastus, jossa mitataan, punnitaan ja katsotaan vauvan asento. Hyvä sekin on toki tehdä - ei siinä mitään. Rva suuntaa kiltisti paikalle ja vastailee kysyttyihin kysymyksiin.
Kommentit
Lähetä kommentti