Poika on tullut kotiin
"On kesävauvalla vehreä kehto, kukkien marjojen täyttämä lehto.
Silmissä taivas ja kulleron kulta, haaveissa hellettä, unikon tulta.
Lämmin on vesi ja lämmin on tuuli, pääskyset vauvamme naurun jo kuuli." (Tittamari Marttinen)
Iloisina ja ylpeinä Niskaset ilmoittavat, että poika, Naakan pikkuveli, tuli maailmaan viime keskiviikkona pitkällisten ponnistelujen jälkeen. Kotiuduimme toissapäivänä sairaaalasta, ja opettelemme nyt uudenlaista arkea.
Vauva on ihana! Se on ulkonäöltään kuin isosiskonsa kaksoisolento. Se, onko vauva tyttö vai poika, selvisi vasta, kun vauva syntyi. Meillä oli jo nimet valmiina sekä tytölle että pojalle, ja poikaa kutsutaan jo omalla nimellään. Täällä blogissa hän olkoon "Nappe" kuten aiemminkin.
Rva:n täytyy nyt toipua oikein urakalla. Vaikka minulle kovasti mainostettiinkin, että synnytys on toisen lapsen kohdalla helpompi ja nopeampi, ei tämä onnenarpa osunut kohdallemme taaskaan. Synnytyksen kesto oli 54 tuntia päättyen kiireelliseen sektioon tuon viimeisen tunnin aikana.
Kirjoittelen tänne blogiin synnytyksestä enemmän vähän myöhemmin, nyt täytyy vähän sulatella kokemusta, sillä se otti todella voimille. Nyt olen toipilaana seuraavat viikot, ja teen minkä jaksan (ja ehdin) ja keskityn vauvan ja hänen isosiskonsa ihasteluun!
Mitähän vielä...Nappe syntyi viikolla 38+4, eli aikalailla samoihin aikoihin kuin Naakkakin kolme vuotta sitten. Osasin kyllä jo vähän odottaa, sillä olo kävi viimeisen viikon aikana ihan uskomattoman tukalaksi.
Fiilikset? Ne pohjautuvat onnellisuuteen siitä, että olemme nyt tässä. Mieliala sen sijaan heittelee laidasta laitaan. Aivot eivät kyllä nyt toimi kovin suurella teholla, vaikka ovatkin herkistyneet vauvan hoitoon.
Välillä mielessä liikkuu hahmotelmia meistä nelihenkisenä perheenä tekemässä monia mukavia asioita. Välillä taas joudun ponnistelemaan, että pystyn jotenkuten hahmottamaan, mitä seuraavan tunnin aikana kuuluisi tehdä. Kuuluu kuulemma asiaan.
Tahdon myös jo nyt näin blogin kautta kiittää kaikkia onnittelijoita sekä tsemppaajia raskauden ja synnytyksen aikana. Ne ovat tuoneet valtavasti voimaa hetkinä, jolloin oma tsemppi on meinannut pettää.
Silmissä taivas ja kulleron kulta, haaveissa hellettä, unikon tulta.
Lämmin on vesi ja lämmin on tuuli, pääskyset vauvamme naurun jo kuuli." (Tittamari Marttinen)
Iloisina ja ylpeinä Niskaset ilmoittavat, että poika, Naakan pikkuveli, tuli maailmaan viime keskiviikkona pitkällisten ponnistelujen jälkeen. Kotiuduimme toissapäivänä sairaaalasta, ja opettelemme nyt uudenlaista arkea.
Vauva on ihana! Se on ulkonäöltään kuin isosiskonsa kaksoisolento. Se, onko vauva tyttö vai poika, selvisi vasta, kun vauva syntyi. Meillä oli jo nimet valmiina sekä tytölle että pojalle, ja poikaa kutsutaan jo omalla nimellään. Täällä blogissa hän olkoon "Nappe" kuten aiemminkin.
Rva:n täytyy nyt toipua oikein urakalla. Vaikka minulle kovasti mainostettiinkin, että synnytys on toisen lapsen kohdalla helpompi ja nopeampi, ei tämä onnenarpa osunut kohdallemme taaskaan. Synnytyksen kesto oli 54 tuntia päättyen kiireelliseen sektioon tuon viimeisen tunnin aikana.
Kirjoittelen tänne blogiin synnytyksestä enemmän vähän myöhemmin, nyt täytyy vähän sulatella kokemusta, sillä se otti todella voimille. Nyt olen toipilaana seuraavat viikot, ja teen minkä jaksan (ja ehdin) ja keskityn vauvan ja hänen isosiskonsa ihasteluun!
Mitähän vielä...Nappe syntyi viikolla 38+4, eli aikalailla samoihin aikoihin kuin Naakkakin kolme vuotta sitten. Osasin kyllä jo vähän odottaa, sillä olo kävi viimeisen viikon aikana ihan uskomattoman tukalaksi.
Fiilikset? Ne pohjautuvat onnellisuuteen siitä, että olemme nyt tässä. Mieliala sen sijaan heittelee laidasta laitaan. Aivot eivät kyllä nyt toimi kovin suurella teholla, vaikka ovatkin herkistyneet vauvan hoitoon.
Välillä mielessä liikkuu hahmotelmia meistä nelihenkisenä perheenä tekemässä monia mukavia asioita. Välillä taas joudun ponnistelemaan, että pystyn jotenkuten hahmottamaan, mitä seuraavan tunnin aikana kuuluisi tehdä. Kuuluu kuulemma asiaan.
Tahdon myös jo nyt näin blogin kautta kiittää kaikkia onnittelijoita sekä tsemppaajia raskauden ja synnytyksen aikana. Ne ovat tuoneet valtavasti voimaa hetkinä, jolloin oma tsemppi on meinannut pettää.
Valtavan paljon onnea koko perheelle! Ja voimia toipumiseen kovan työn tehneelle äidille <3
VastaaPoista