Rouva Niskanen

Eihän se Touhin virustauti mihinkään loppunut. Maanantaina kuume nousi taas 39 asteeseen, ja poika oli kivulias. Maanantain päivystin itkevä poika sylissäni olkkarin lattialla, ja aloin huolestua, kun särkylääke ei tehonnut. Iltapäivällä, kun puoliso tuli kotiin, veimme Touhin lastenklinikan päivystykseen. Oli kyllä seitsemäs ihme, että olimme ainoat potilaat koko päivystyksessä. Kymmenessä minuutissa tulimme ulos korvatulehdusdiagnoosin kanssa. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Touhi valvoi paljon, ja Naakkakin valvoi ja yski. Nukuimme puolison kanssa ehkä 2 tuntia koko yönä. Tiistaina puoliso oli työmatkalla, ja ukki oli apunani. Kivulias lapsi, olohuoneen lattia ja onneksi jo terveempi Naakka, joka oli jo päiväkodissa. Eilen selvittiin jo vähän vähemmillä korvakivuilla. Särkylääkkeet olivat Touhilla huipussaan, kuume pysytteli onneksi poissa. Maito ei juurikaan maistu, sitä on pitänyt juottaa usein mutta vähän kerrallaan. Hissuttelimme Touhin kanssa jälleen olohuoneen la...

Naakan nuhakuume alkaa olla lopuillaan, joten vaihtelun vuoksi Touhi sairastui uudelleen. Rva:lla ja puolisolla alkaa olla zombifiilis tämän tautijakson kestettyä jo liian kauan. Koska Touhin kuume sahaa neljänkympin lähellä, veimme hänet eilen koko perheen voimin lääkäriin. Poikaraukka ei kyllä fanittanut lääkärireissua. Hän on vierastamisvaiheessa, ja lääkärin tutkimus oli hänen mielestään ihan kamala. Yllättäen verikokeen otto sujui mainiosti, Touhi ei edes huomannut, koska ihasteli niitä näytteenottopöydän hauskoja putkiloita. Mitään hälyttävää ei vauvastamme löytynyt, kyseessä on virustauti, joka hoituu ajan ja särkylääkkeiden kanssa. Yöt ovat nyt entistäkin levottomampia, kun sekä Naakka että Touhi yskivät samaan aikaan ja vuorotellen. Piristyäksemme lääkärikäynnin tunnelmista poikkesimme kotimatkalla muumikahvilassa. Kahvilasta on tullut lyhyessä ajassa rva:n suosikki. Rva ei jostakin syystä viihdy kahviloissa, joku niiden tunnelmassa stressaa rva:ta. Rva ei ehkä osaa heng...

Kroonisista ongelmista kärsivälle kuntoutuksesta tulee väkisinkin eräänlainen harrastus. Itse suhtaudun kroppaani kuin työmaahan, jota huollan keskittyen välillä yhteen, sitten toiseen asiaan (no välillä en huolla ollenkaan). Nyt, kun Touhi on jo yli 8 kuukautta vanha, synnytyksestä on todellakin jo niin kauan, että lantion alueen kaikenlainen jumppa on sallittua. Minulla alkoivat oikean lonkan lonkkakivut raskauden aikana, eikä synnytyksen tuoma painonpudotus helpottanut. Kuluneella viikolla olen treenannut rauhallisesti pakaroita, reisiä ja lonkkia. Olen pitkän aikaa pohtinut, miten se treeni edes toteutetaan. Häiriötekijöitä (=lapsia) on paikalla lähes koko ajan, ja Touhikin alkaa olla vaiheessa, jossa häntä pitää vahtia kokonaan. Tämän tilanteen väliaikaisratkaisuksi on loppukilpailuun päässyt harjoittelumuoto, jossa teen aina yhden harjoituksen silloin tällöin. Parhaassa tapauksessa jälkeläiset eivät edes kerkeä huomata, mitä tapahtuu. Välillä on onnistunut sekin, että o...

Niskasten pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Nyt, viimeisenä pyhäpäivänä, puoliso meni jo töihin, ja rva viettää kotipäivää lasten kanssa. Meillä on sujunut tähän mennessä oikein hyvin. Lauantaina oli pääsiäisemme menevin päivä. Suuntasimme silloin päivävisiitille mökille, jossa lasten isovanhemmat olivat mökkiä siivoamassa ja toivottavasti vähän lepäämässä myös. Se on sanottava, että syksyllä, pienen vauvan kanssa tällainen päivävisiittikin olisi ollut liian raskas. Nytkin se jo tuntui, kun pakkasin tavaroita hikipäissäni ja yritimme ajoittaa kaiken nuorimmaisen päiväuniin, jotka nukuttaisiin autossa. Perillä oli kuitenkin niin mukavaa, että eipä sitä jaksanut pitkään tuntea oloaan rasittuneeksi. Me joimme kahvit, puuhastelimme lasten kanssa ja rva kävi piilottamassa isovanhempien hankkimat pääsiäismunat maastoon mökin ympärille. Sitten kerrottiin Naakalle, että kana on ollut huolimaton, ja nyt on munia ympäriinsä! Niitä lähdetiin etsimään yhdessä, ja löytyihän m...

Rva:lla on ollut perinteiset "periksiantopäivät", eli kroppa jumissa, mutta koska ylihuomenna on jo hieroja, en jaksa nyt tehdä suuria yläkropan liikkuvuuden eteen. Kun hieronta on noin kerran kahdessa viikossa (nyt vähän yli), ei ihan joka päivä jaksa tsempata. Näin se vain on. Tosin olen kävellyt ja ulkoillut sydämeni kyllyydestä (sydän on varmaankin sitten se, joka alkaa seuraavaksi reistailla). Niskasilla on edelleenkin kaukaisena tavoitetilana ulkoilla Naakan kanssa jo aamupäivällä. No, esimerkiksi tänään aamupäivämme ajankohta oli klo 15. Menimme leikkipuistoon ja kiersimme metsälenkin vastahakoisen Naakan kanssa. Alle 1-vuotias nuori polvi ulkoilee toistaiseksi vaunuissa (puoli-istuvassa asennossa jo kuitenkin) eikä täten voi vaikuttaa perheen menosuuntaan. Lisäksi rva kävi vielä alkuillasta itsekseen lenkillä, mitäs muuta tekemässä kuin Pokémoneja nappaamassa. On se kyllä pirullisen liikuttava peli. Erästäkin hahmoa - jota tavoittelen - varten täytyy jaksaa käv...

Rva taitaa olla bloginsa suhteen eräänlainen höyryjuna - tekstejä tulee tasainen määrä kuukausittain. Aika harvoin on niin, ettei mitään sanottavaa ole. Kun kirjoittaa, ei ainakaan tarvitse pohtia jälkeenpäin, että olisi pitänyt pitää suunsa kiinni (toki on paljon hauskempaa moittia itseään käsistä, joita ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään kurissa). Blogini aihepiiri kaartelee laidasta laitaan, mutta kokoavana ajatuksena olen pitänyt kroonistunutta niskan retkahdusvamman jälkitilaa, josta on enemmän tai vähemmän tullut osa elämääni. Ehkäpä vuosi sitten tykästyin julkaisurytmiin, jossa joka toinen teksti painottuu johonkin vammaani liittyvään kuten oireisiin, hoitokeinoihin tai ajatuksiin sairauteni kanssa elämisestä. Ihan kirjaimellisesti en tätäkään rytmiä ole toki noudattanut. Joka toinen teksti keskittyy yleensä tapahtumiin perheessämme tai vaikkapa harrastuksiini. Tuon tätäkin osiota elämästäni mielelläni esille jo siksikin, että tiettyinä päivinä tarvitsen "mustaa ...

Viime päivinä rva:lla on taas ollut paljon oireita yläkropassa. Niska menee jumiin, kallonpohja kiristää ja hartiat ovat jumissa myös...lavan seudusta puhumattakaan. Sellaisina päivinä rva on ärtyisä. Miksei olisi, kun kaikki tuntuu tahmealta ja kivuliaalta. Kiukuttaa, kun täytyy ryömiä pöydän alle nostamaan pudonneita tutteja ja siivoamaan pudonnutta ruokaa. Kiukuttaa, kun täytyy kurkotella. Kiukuttaa, kun ei meinaa pystyä. Kiukkukin vie voimavaroja, mutta jos tunnereaktiota ei tulisi, olisi kenties syytä huolestua mielenterveyden puolesta (siis huolestua vielä enemmän kuin nyt). Sellaisina päivinä saan helposti matsin aikaan puolison kanssa, kuten eilen kävi - syynä kotityöt ja sekin, kun puoliso ei tajunnut, että olen oikeasti kipeä, kun pyysin nostelemaan tavaroita puolestani, vaan ihmetteli, enkö viitsi. No, siinä oli väärinymmärrystä, tiuskaisuja, riita ja onneksi lopulta selvittelyjä, kuka sanoi mitä, ja mikä tilanne oikeasti oli. Eipä jääty riitoihin, ja tulimme ymmärr...

Niskasilla alkoi arki, tai ainakin melkein. Puoliso on tänään töissä, Naakka tarhassa ja Touhi (ks. uusi lempinimi, Nappe on jäänyt matkan varrella pois). Touhille muuten onnittelut, hän täytti eilen komeat 8 kuukautta! Pullahdimme tavaroinemme takaisin kaupunkikotiimme sunnuntai-iltana. Sitä edelsi yksi autolastillinen tavaraa lauantaina (kiitos vanhempani, kun hoiditte lapsia). Vielä eilen lähti kokoonpano puoliso, ukki & Touhi maaseudulle muun muassa vaunuja ja vauvan kylpyammetta hakemaan. Minä hain Naakan tarhasta. Melkein nelivuotiaallamme oli onneksi mennyt hyvin. Jännitimme molemmat, miltä Naakasta tuntuisi siirtyä taas tarharytmiin, mutta ainakin eilen huolemme oli turha - hain hänet kuulemma pois aivan liian aikaisin. Vietimme Naakan kanssa nykyisellään hyvin harvinaista äiti & tytär -päivää. Päivän kulku oli tavaroiden purkamista (Naakalla ennemminkin seurustelua oman huoneen leluvalikoiman kanssa, joka varmaankin vaikuttaa viime kuukausien jälkeen lelukaupal...