Lepoa ja road trippiä
Rva vietti viikonloppua poikkeuksellisen omalla ajalla. Olin nimittäin lauantaista maanantaihin poissa, ja sunnuntaina teimme "road tripin" ystäväni lapsen ristiäisiin.
Mitä havaitsin, kun en ollut kotona? No, havaitsin väsymyksen. Nukuin matkapäivinäni täydet yöunet, silti unta riitti vielä pitkiin päiväuniin. Onkohan niin, että kun pienten lasten äiti saa vapaata, hänen tekee koko ajan mieli nukkua?
Olen viettänyt viime päivinä paljon aikaa pienen vauvan (no, ei enää niin pienen) seurassa. Viisi kuukautta vanha tyttönen oli ihanasti kevyempi kuin meidän Touhi. Olihan hän ihana...tykkäsin seurustella hänen kanssaan.
Iskikö vauvakuume? Rva ajatteli kyllä hetkittäin, että onpas tämä nyt ihana...yhtään ei kuitenkaan ole ikävä vielä nykyistäkin rikkonaisempia öitä, hyssyttelyä ja selittämättömältä tuntuvia karjuntakohtauksia. Toki hänen ristiäisissään minun piti pirauttaa kyynel "Ystävä sä lapsien" - virren kohdalla.
Jos miettii, mitä teen normaalisti, en tehnyt reissullani käytännössä mitään. Olin kertakaikkisesti passattavana, mikä tuntui älyttömän ihanalta. Eilen oli kuitenkin jo omia lapsia ikävä, ja heidät oli niin mainiota lopulta nähdä.
Nyt aloitellaan viikkoa, josta tulee monella tavalla poikkeuksellinen. Kirjoitan siitä lisää tuonnempana.
Nyt alkuviikosta ei kuitenkaan tapahdu mitään erikoista. Toivottavasti jokainen pysyy terveenä. Touhi nukkuu vielä, siksi tartuin heti aamukahvilla blogiin. Pohdin vähän, josko tekisimme reissun kaupungille, mutta en ole vielä todellakaan päättänyt. Saatamme pysyä ihan kotosalla.
Venyttelin eilen rintarankaani, ja tuntuu, että se viimeinen eli ylin rintarangan kohta ennen kaulaa on erityisen kipeänä. Tänään ei kuitenkaan ilmennyt mitään "urheiluvammaa", joten otan luultavasti venyttelyt ja liikuttelut uusiksi.
Matkustin viikonloppuna poikkeuksellisen paljon, enkä oikein kummassakaan välineessä saanut itselleni hyvää asentoa. Yritys oli toki hyvä...
Luin myös viikonloppuna melkein kokonaisen kirjan, Torey Haydenin "Häkkipojan". Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoistaan lukioiässä, tämä oli kuitenkin vielä lukematta. Kirjat ovat aina järkyttäviä, mutta kiinnostavia samaan aikaan. Luen luultavasti teoksen loppuun tänään.
PS. Nyt tuli ekaa kertaa parvekekasvifiilis - kevät on ehkäpä joskus tulossa!
PPS. Joskus täytyy olla poissa, että kotona on taas kivaa.
Mitä havaitsin, kun en ollut kotona? No, havaitsin väsymyksen. Nukuin matkapäivinäni täydet yöunet, silti unta riitti vielä pitkiin päiväuniin. Onkohan niin, että kun pienten lasten äiti saa vapaata, hänen tekee koko ajan mieli nukkua?
Olen viettänyt viime päivinä paljon aikaa pienen vauvan (no, ei enää niin pienen) seurassa. Viisi kuukautta vanha tyttönen oli ihanasti kevyempi kuin meidän Touhi. Olihan hän ihana...tykkäsin seurustella hänen kanssaan.
Iskikö vauvakuume? Rva ajatteli kyllä hetkittäin, että onpas tämä nyt ihana...yhtään ei kuitenkaan ole ikävä vielä nykyistäkin rikkonaisempia öitä, hyssyttelyä ja selittämättömältä tuntuvia karjuntakohtauksia. Toki hänen ristiäisissään minun piti pirauttaa kyynel "Ystävä sä lapsien" - virren kohdalla.
Jos miettii, mitä teen normaalisti, en tehnyt reissullani käytännössä mitään. Olin kertakaikkisesti passattavana, mikä tuntui älyttömän ihanalta. Eilen oli kuitenkin jo omia lapsia ikävä, ja heidät oli niin mainiota lopulta nähdä.
Nyt aloitellaan viikkoa, josta tulee monella tavalla poikkeuksellinen. Kirjoitan siitä lisää tuonnempana.
Nyt alkuviikosta ei kuitenkaan tapahdu mitään erikoista. Toivottavasti jokainen pysyy terveenä. Touhi nukkuu vielä, siksi tartuin heti aamukahvilla blogiin. Pohdin vähän, josko tekisimme reissun kaupungille, mutta en ole vielä todellakaan päättänyt. Saatamme pysyä ihan kotosalla.
Venyttelin eilen rintarankaani, ja tuntuu, että se viimeinen eli ylin rintarangan kohta ennen kaulaa on erityisen kipeänä. Tänään ei kuitenkaan ilmennyt mitään "urheiluvammaa", joten otan luultavasti venyttelyt ja liikuttelut uusiksi.
Matkustin viikonloppuna poikkeuksellisen paljon, enkä oikein kummassakaan välineessä saanut itselleni hyvää asentoa. Yritys oli toki hyvä...
Luin myös viikonloppuna melkein kokonaisen kirjan, Torey Haydenin "Häkkipojan". Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoistaan lukioiässä, tämä oli kuitenkin vielä lukematta. Kirjat ovat aina järkyttäviä, mutta kiinnostavia samaan aikaan. Luen luultavasti teoksen loppuun tänään.
PS. Nyt tuli ekaa kertaa parvekekasvifiilis - kevät on ehkäpä joskus tulossa!
PPS. Joskus täytyy olla poissa, että kotona on taas kivaa.
Kommentit
Lähetä kommentti