Juoksutauolla, mutta kiireisenä
Jopas se onkin kiirettä pitänyt, ettei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittaa. Eräs syy kirjoittamattomuuteen on ollut Ifolor-kirja lasten vuodesta 2018. Työtunteja kului loka- ja marraskuun aikana lukemattomia, mutta eilen sain viimein painettua lähetysnappia - siitä tuli hieno.
Minähän olen aiemmin ollut innokas valokuvien kanssa - meillä on paperikuvat kansioissa ties kuinka monelta vuodelta - olen tallentanut kuvia lukioajastani saakka.
Siihenhän se sitten loppui, vuoteen 2012, kuin seinään. Naakka syntyi sitten keväällä 2013 :D Siihen loppuivat myös mm. koru- ja korttiaskarteluni. Toisin sanoen, luovuuteni kukka kuihtui ajanpuutteeseen.
Töissä tästä olikin lounaspöydässä keskustelua. Aika monella kuva-asiat ovat stopanneet juurikin lasten syntymään. Esikoisesta teetetään vielä helposti taulu seinälle sekä kuvakollaaseja, kuopuksesta ei sitten enää.
Luotan kuitenkin, että lapseni ymmärtävät. Ehkäpä tämä häiritsee tällä hetkellä eniten minua itseäni.
Viime sunnuntaina kävin juoksulenkillä alkutalven säässä. Sen jälkeen olenkin sitten ollut pienessä flunssassa ja yskässä, ja pitänyt juoksusta taukoa. Yleensäkin olen nykyään tosi varovainen infektioiden aikana, sillä en halua infektioastman puhkeavan.
Jos niin käy, se tietää parin kuukauden yskää ja puuskutusta eikä edes ripeää kävelyvauhtia (sekä avaavaa lääkettä ja kortisonia). Infektioastma siis puhkeaa itselläni joko kovan hengitystieinfektion seurauksena tai esimerkiksi, jos ei pienessä flunssassa ota tarpeeksi rauhallisesti.
Lapset ovat onneksi olleet tällä viikolla terveitä, ja elämä on siinä suhteessa helpompaa kuin viime viikolla. Tänä viikonloppuna rva perheineen siirtyy pienelle matkalle, josta kerron lisää, kun kirjoitan seuraavan kerran. Toivottavasti tauosta ei tule nyt niin pitkä kuin tällä kerralla.
PS: Naakalta lähti toinenkin hammas - nyt on alhaalla isompi tyhjä aukko.
PPS: Esiinnyn ensi viikolla musikaalissa! Huvittavaa sinänsä, olin lauloin viimeksi omia lapsia suuremmalle yleisölle 14-vuotiaana eli kasiluokalla.
PPPS: Ifolor-kirjalla lahjotaan isovanhempia ja esimerkiksi rva:ta itseään...odotan innoissani, että saapuvat postissa.
PPPPS: Kuvassa oli paistavinaan aurinko, mutta hämärää on - marraskuu!
Minähän olen aiemmin ollut innokas valokuvien kanssa - meillä on paperikuvat kansioissa ties kuinka monelta vuodelta - olen tallentanut kuvia lukioajastani saakka.
Siihenhän se sitten loppui, vuoteen 2012, kuin seinään. Naakka syntyi sitten keväällä 2013 :D Siihen loppuivat myös mm. koru- ja korttiaskarteluni. Toisin sanoen, luovuuteni kukka kuihtui ajanpuutteeseen.
Töissä tästä olikin lounaspöydässä keskustelua. Aika monella kuva-asiat ovat stopanneet juurikin lasten syntymään. Esikoisesta teetetään vielä helposti taulu seinälle sekä kuvakollaaseja, kuopuksesta ei sitten enää.
Luotan kuitenkin, että lapseni ymmärtävät. Ehkäpä tämä häiritsee tällä hetkellä eniten minua itseäni.
Viime sunnuntaina kävin juoksulenkillä alkutalven säässä. Sen jälkeen olenkin sitten ollut pienessä flunssassa ja yskässä, ja pitänyt juoksusta taukoa. Yleensäkin olen nykyään tosi varovainen infektioiden aikana, sillä en halua infektioastman puhkeavan.
Jos niin käy, se tietää parin kuukauden yskää ja puuskutusta eikä edes ripeää kävelyvauhtia (sekä avaavaa lääkettä ja kortisonia). Infektioastma siis puhkeaa itselläni joko kovan hengitystieinfektion seurauksena tai esimerkiksi, jos ei pienessä flunssassa ota tarpeeksi rauhallisesti.
Lapset ovat onneksi olleet tällä viikolla terveitä, ja elämä on siinä suhteessa helpompaa kuin viime viikolla. Tänä viikonloppuna rva perheineen siirtyy pienelle matkalle, josta kerron lisää, kun kirjoitan seuraavan kerran. Toivottavasti tauosta ei tule nyt niin pitkä kuin tällä kerralla.
PS: Naakalta lähti toinenkin hammas - nyt on alhaalla isompi tyhjä aukko.
PPS: Esiinnyn ensi viikolla musikaalissa! Huvittavaa sinänsä, olin lauloin viimeksi omia lapsia suuremmalle yleisölle 14-vuotiaana eli kasiluokalla.
PPPS: Ifolor-kirjalla lahjotaan isovanhempia ja esimerkiksi rva:ta itseään...odotan innoissani, että saapuvat postissa.
PPPPS: Kuvassa oli paistavinaan aurinko, mutta hämärää on - marraskuu!
Tuon kuvan ympäristö näyttää jotenkin kutsuvalta.. jopa minä, erittäin laiska hölkkääjä voisin jolkotella tuolla! :O
VastaaPoistaNiin onkin - ja introvertille täydellinen...ei todellakaan tarvitse juoksennella porukassa :D
Poista