Rouva Niskanen

Kirjoitin jo vähän aikaa sitten Naakasta - nyt teen saman Touhista. Touhi oli juuri viime viikolla korvakontrollissa. Siellä mitattiin ja punnittiin. 98 cm ja 17,5 kiloa. Kolme vuotta tulee täyteen loppukesästä. Poikamme Touhin keskeisimpään harrastuneisuuteen pääsee sisälle, kun kertoo, kuinka matka sairaalalle oli mennyt. Sairaalan pihassa hän kysyi pettuneenä: "Missä on paloauto?" Edellisessä kontrollissa sairaalaan oli tullut palohälytys. Sairaala oli evakuoitu ja pihalla oli paloautoja. Kyseessä oli pieni sähköjohtopalo sairaalan kellarissa. Touhista koko tilanne oli supercool - hän on suuri palomiesfani. Poliisit ja ambulanssit tulevat seuraavana. Kyläpaikassa oli kissa kirjahyllyn päällä - Touhi intoili: "Kohta täytyy, kohta täytyy hälyttää palokunta apuun..." Touhin tarhavuosi on mennyt hyvin. Hän on siirtynyt kesken vuotta pienten ryhmästä isompien ryhmään, ja hyvin on kuulemma sujunut. Poika on omapäinen mutta yleensä innostunut kaikesta, mitä teh...

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut syrjäytymisestä. Aihe on mielessäni aina säännöllisin väliajoin, on mielenkiintoista ja vähän karmivaa muistella vuosia, jolloin olin melkeinpä syrjäytynyt. Viimeinen vuosi on antanut minulle paljon korjaavia kokemuksia - viimeisin niistä oli ensimmäinen työaikana tapahtunut koulutus, jossa olen ikinä ollut. Tähän voisin taas laittaa ikäni numeroina... Olimme kollegani kanssa kaksi päivää kouluttautumassa. Tutustumisleikkejä lukuun ottamatta (joo, vihaan niitä ja tutustun leikkien aikana oikein huonosti) tilaisuus oli pääosin mielenkiintoinen, oli hyvä saada tietoa monenlaisista alaani liittyvistä asioista. En voinut koulutuksen aikana olla miettimättä, että onkohan tämä kenellekään osallistujalle yhtä jännää kuin minulle. Monelle ikäiselleni ammattiliiton koulutuspäivät ovat jo vuosia toistunut traditio. Minä menin paikalle käytännössä tietämättä, miten koulutuspäivillä ollaan - osasin kuitenkin :D Luultavasti pääsen uudelleen koulutuks...

Arki pyörähti taas käyntiin rullaten , rva ei vaan ole meinannut pysyä tällä viikolla perässä. Viikko on muutenkin katkonainen pääsiäisen vuoksi. Tänään ja huomenna en olekaan työpaikalla vaan koulutuksessa, joka on ensimmäinen laatuaan työssäoloaikanani. Naakka pudotti jo viidennen hampaansa kiivetessään kerrossänkyyn. Se oli kuulemma Touhin syytä, joka roikkui Naakan jalassa ja vetäisi ;) Tytsyn hammaskalusto näyttää uusiutuvan nopeaan tahtiin, jotenkin muistelisin, että itselläni kasvoivat esim. uudet yläetuhampaat vasta 7-vuotiaana. Illat tällä viikolla ovat olleet pirullisia. Kerrossänkyharjoittelu jatkuu, ja koska vastahakoisempi kerrossänkyyn (yläsänkyyn) on esikoiseni, ei kuopuskaan mene nukkumaan. Jos esikoinen ei venkuloisi, kuopus seuraisi hänen esimerkkiään. On ollut jäätävää, että useampana iltana meillä on hiljentynyt vasta klo 22. Tosin asiaan vaikuttaa varmaankin myös lisääntynyt valo ja lämpö. Kun kerron, mikä niksi alkoi auttaa asiaan, kerron sen heti myös tääll...

Perjantaiaamuna rva:n herätyskello pirisi 5.15. Jos herätys on arkena tuohon aikaan, olen lähinnä kiukkuinen. Nyt nousin tikkana ylös sängystä, koska Allegro-juna, matkustusvälineeni Pietariin, lähtisi kahden tunnin päästä. Aamuvalmistelut ja lähtö olivat ripeät, ja olinkin asemalla jo 6.30 (ehkä vähän turhankin ajoissa). Juna lähti, minä ja ystäväni mukanaan, klo 7.20. Hyvin nopeasti olimme Lahdessa, sitten Kouvolassa ja ennen pitkää Juna pysähtyi Vainikkalan raja-asemalle. En ollut ylittänyt Suomen itärajaa aiemmin, se oli mielenkiintoinen kokemus. Ennen rajaa VR:n henkilökunta tarkisti passit ja viisumit, jonka jälkeen rajavartiolaitos tarkisti ne. Saimme pienet maahantulolomakkeet täytettäviksi. Rajan toisella puolella Venäjän tulli tarkisti laukkumme päällisinpuolin. Eivät kyllä kiinnostuneet selkärepuistamme. Sen jälkeen tuli Venäjän varsin huolellinen passin- ja viisumintarkastus. Samalla meiltä kerättiin toinen maahantulolomake. Viipurin jälkeen saavuimme Pietariin. S...

Olen jälleen keskellä jokakeväistä karsimisprosessia. Meillä on oikeastaan tavaraa melko hillitysti. Silti, lähinnä lasten kasvun ja muuttuvien tarpeiden keskellä kaikenlaista tavaraa tulee pieneksi ja käyttämättömäksi. Se valtaa yleensä ensimmäisenä vaatehuoneen lattian. Vaatehuone ei edes ole meillä varsinaisessa käytössään, vaan nimenomaan varastona. Siellä on kuitenkin kausivaatteet, siis takit, housut, haalarit ja kengät. Päivittäistarpeista säilytän siellä vain liinavaatteita. Jos jotakin pitää nostaa tieltä pois, nostan sen aina vaatehuoneen lattialle...kunnes siellä ei pysty enää kulkemaan. Toisaalta, minulla on siellä myös esim. palautuspullokassi, kartonkikeräys ja lehtikeräys. Oikeastaan ne vievät enemmän lattiatilaa kuin kaikki muu. Nykyisen kierrrätyskulttuurin aika on kestänyt niin vähän, ettei asuntotuotanto ole ehtinyt mukaan. Tosin, miten oma, 1981 rakennettu kotitaloni olisikaan ehtinyt...silloin riitti sekajäteroskis...en oikeastaan tiedä, mitä silloin kierrät...

Viikkoon on jälleen mahtunut kaikenlaista. On suoraan sanottua vaikea muistaa, mitä kaikkea olemme tehneet...tärkein muutos tällä viikolla, siis perheeni elämässä, on Touhin siirtyminen pinnasängystä kerrossänkyyn. Kokeilu alkoi spontaanisti sunnuntai-iltana, ja pitkän sähellyksen jälkeen lapset nukkuivat kuin nukkuivatkin kumpikin omissa sängyissään. Naakka, joka on tähän asti jännittänyt ylhäällä nukkumista, on ilmeisesti päässyt jännityksensä yli ja meni mielellään yläsänkyyn. Noin kolmen aikaan yöllä Touhi tuli pois ja halusi siirtyä pinnasänkyyn.... Seuraavina öinä Touhi nukkui kuitenkin koko yön hyvin kerrossängyssä. Iltasäätö on järkky , mutta niin se on ollut ennenkin. Totesin että paras strategia on edetä lapset sängyssä-vaiheeseen niin aikaisin, ettei ole itse hiilenä, kun lapset haluavat pois sängystä juomaan, pissalle ja ties minne. En ole ehkä vielä kunnolla tajunnut, että minulla on, wuhuu, pitkästä aikaa oma makkari! Samalla pohdin, että jokos se Touhin varhaisl...

Naakkanen on kevään myötä jotenkin puhjennut kukkaan. Talvella meillä oli lunta ja pimeyttä, kiukkua baletista ja lopulta balettituntien lopetus. Meillä oli myös stressistä johtuvaa kiukkua ja pelkoa, joka on nyt hälventynyt. Naakka on pienestä saakka pitänyt rutiineja ja tuttuja tilanteita tylsinä, mutta samalla tarvinnut niitä. Hänen elämässään on tapahtunut isoja muutoksia nyt parin vuoden aikana pikkuveljen syntymän ja eromme muodossa. Tämän viimeisen vaiheen (kaikki siirtymävaiheet olivat yhtä h*lvettiä ja se baletti jäi kokonaan) aiheutti ilmeisesti päiväkodin muutto evakkotiloista vanhoihin, remontoituihin tiloihin. Kun samaan osui vielä viikko kolmannessa hoitopaikassa hiihtolomalla, nousi Naakan stressitaso huippulukemiin. Kun saimme lisänä kolme erillistä oksennustautia ja yhden todella tukkoisen nuhakuumeen parin kuukauden sisään, ei Naakka meinannut jaksaa oikein mitään. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut. Kohta kuusivuotiaamme elää (minun mielestäni normaal...

Voi että , mikä viikko on ollut! Ensinnäkin, tuntuu että ajatukset ovat olleet työssä kaikkina hereilläoloaikoina. Lisäksi olen nukkunut tällä viikolla poikkeuksellisen huonosti. Mielialani on sen sijaan ollut hyvä :) Työpaikalla viikko on ollut poikkeuksellinen - olemme tehneet yhtä spesiaalijuttua koko viikon, eli työpäiviin ei ole lounastaukoa lukuun ottamatta kuulunut mitään, mitä tavallisesti tehdään. Tämä on tiennyt uusia työskentelytapoja, uusia aiheita sekä paljon uusia ihmisiä. Rva:lle viikko on ollut oikeastaan aika huippu - olen päässyt työskentelemään hyvin itsenäisesti sellaisten aiheiden parissa, joissa on hyötyä sekä koulutuksestani että aiemmista työtehtävistäni. Mielestäni viiko sujui oikein hyvin. Miksi en ole pystynyt irtautumaan? No, aikuiselle ihmiselle on psyykkisesti varsin kuormittavaa työskennellä viikko eri työtehtävissä, asemassa ja -ihmisten kanssa kuin tavallisesti. Tekemisiään joutuu koko ajan ajattelemaan, ja siksi asiat pyörivät mielessä vapaa-ajal...