Terveisiä Pietarista!

Perjantaiaamuna rva:n herätyskello pirisi 5.15. Jos herätys on arkena tuohon aikaan, olen lähinnä kiukkuinen. Nyt nousin tikkana ylös sängystä, koska Allegro-juna, matkustusvälineeni Pietariin, lähtisi kahden tunnin päästä.

Aamuvalmistelut ja lähtö olivat ripeät, ja olinkin asemalla jo 6.30 (ehkä vähän turhankin ajoissa). Juna lähti, minä ja ystäväni mukanaan, klo 7.20. Hyvin nopeasti olimme Lahdessa, sitten Kouvolassa ja ennen pitkää Juna pysähtyi Vainikkalan raja-asemalle.

En ollut ylittänyt Suomen itärajaa aiemmin, se oli mielenkiintoinen kokemus. Ennen rajaa VR:n henkilökunta tarkisti passit ja viisumit, jonka jälkeen rajavartiolaitos tarkisti ne. Saimme pienet maahantulolomakkeet täytettäviksi.

Rajan toisella puolella Venäjän tulli tarkisti laukkumme päällisinpuolin. Eivät kyllä kiinnostuneet selkärepuistamme. Sen jälkeen tuli Venäjän varsin huolellinen passin- ja viisumintarkastus. Samalla meiltä kerättiin toinen maahantulolomake.

Viipurin jälkeen saavuimme Pietariin. Siellä metroasema löytyi helposti, mutta säädimme lippuautomaatin kanssa, joka lopulta nieli rahat...lippuluukku osoittautui helpommaksi: lipuiksi saimme poletteja, joilla metron portti aukesi.

Hotelli oli nykyaikainen ja loft-tyyppinen. Jo ensimmäisenä päivänä kerkesimme kaupungille lounaan kautta pääkatu Nevski Prospektille ja näimme sen lisäksi ainakin Eremitaasin, Neva-joen ja useita kirkkoja.

Toisena matkapäivänä vierailimme Jusupovin palatsissa, joka oli valtavan upea. Kävelimme lisää kaupungilla ja ostimme tuliaisia.

Matka oli varsinainen ruokamatka. Perinteiset venäläiset pelmenit ja borschit tuli syötyä, erikoisempia ruokakokeiluja olivat georgialainen- ja uzbekkiravintola. Lisäksi kävimme useissa tavallisissa ruokakaupoissa katselemassa tekemässä ostoksia.

Olen yleensä kahvinjuoja, mutta Venäjällä join pääasiassa teetä. Sitä tarjottiin usein hienoista kupeista, pöytään sai yleensä koko teepannun.

Kielestä - minulla oli suuri suunnitelma kerrata kyrilliset aakkoset ennen matkaa. Se jäi tekemättä. Ymmärrän osan melko yksinkertaisista sanoista, vaikka en osaakaan venäjää. Pidempään tekstejä luettuani ymmärsin enemmän.

Se, että matkaseurani osasi auttavasti venäjää, helpotti huomattavasti asioimista. Pietarissa useimmat asiakaspalvelijat puhuivat myös englantia, joten silläkin varmasti pärjäisi, kun tutustuisi ensin vähän tarkemmin karttoihin ja metroverkostoon.

Kuitenkin, innostuin kuuntelemaan venäjää ja lukemaan kyrillisiä aakkosia. Juuri nyt jonkinlainen pienimuotoinen opiskelu kiinnostaisi. Samoin tuntuu siltä, että Pietariin täytyy mennä uudestaan!









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys