Väsymys, lämpö ja lukeminen (jälleen kerran)

Arki pyörähti taas käyntiin rullaten, rva ei vaan ole meinannut pysyä tällä viikolla perässä. Viikko on muutenkin katkonainen pääsiäisen vuoksi. Tänään ja huomenna en olekaan työpaikalla vaan koulutuksessa, joka on ensimmäinen laatuaan työssäoloaikanani.

Naakka pudotti jo viidennen hampaansa kiivetessään kerrossänkyyn. Se oli kuulemma Touhin syytä, joka roikkui Naakan jalassa ja vetäisi ;) Tytsyn hammaskalusto näyttää uusiutuvan nopeaan tahtiin, jotenkin muistelisin, että itselläni kasvoivat esim. uudet yläetuhampaat vasta 7-vuotiaana.

Illat tällä viikolla ovat olleet pirullisia. Kerrossänkyharjoittelu jatkuu, ja koska vastahakoisempi kerrossänkyyn (yläsänkyyn) on esikoiseni, ei kuopuskaan mene nukkumaan. Jos esikoinen ei venkuloisi, kuopus seuraisi hänen esimerkkiään.

On ollut jäätävää, että useampana iltana meillä on hiljentynyt vasta klo 22. Tosin asiaan vaikuttaa varmaankin myös lisääntynyt valo ja lämpö. Kun kerron, mikä niksi alkoi auttaa asiaan, kerron sen heti myös täällä.

Olen tehnyt puoliepätoivoista raivaustyötä pieninä vapaahetkinäni. Nyt suurin osa talvivaatteista alkaa sentään olla säilössä vaatekaapissa. Tänä keväänä tuntuu, että hurjastelimme hyvin nopeasti läpi välikauden - ainakin viikonloppuun asti täällä Helsingissä on iltapäivisin miltei 20 astetta lämmintä.

Samoin meillä on purettu viime aikoina vauva-arsenaalia - koska kylpyammetta ei ole käytetty enää vuoteen, se pitäisi arvatenkin pistää kiertoon - tai ainakin varastoon.

Toisaalta lisäsin eilen omaa tavaramäärääni kahdella. Meillä on taloyhtiössä oikein kiva roskiskatos - ihmiset vievät sinne varsin hyväkuntoista tavaraa kierrätykseen. Löysin tällä viikolla itselleni yhden puuttuvan Laila Hietamiehen romaanin sekä hienot nilkkurit, jotka pääsivät heti työkäyttöön.

Laila Hietamiehestä (tai Hirvisaaresta). Hän on ehkä vähän mummokirjailija, jonka tuotantoa suurin osa ikätovereistani ei ole lukenut. Minä teen tässä poikkeuksen. Jo edesmenneellä isoäidilläni oli suurin osa tuotantoa kirjahyllyssä, ja aloin lukea kirjoja muistaakseni 16-vuotiaana.

Tähän päivään mennessä olen jo kauan sitten lukenut koko tuotannon, ja luen kirjoja pienin väliajoin yhä uudestaan. Minusta pääasiassa Karjalan ja Venäjän historiaan sijoittuvat kirjat ovat mahdottoman mielenkiintoisia, ja henkilöhahmotkin ovat aivan huikeita.

Ilman Hirvisaarta en esimerkiksi olisi Pietarin-matkallani päässyt yhtä helposti sisälle kaupungin historiaan - nyt kuljiin tavallaan tutuilla kaduilla. Kun bongasin junamatkalla oikeaoppisen karjalaiskylän, jota joki halkoi, tunnistin sen juurikin Hirvisaaren kirjojen takia.

Täytyykin taas aloittaa luku-urakka jostain suunnasta.

PS. Ylihuomenna menen palstaviljelijöiden avajaistapahtumaan, jossa selviää, millainen plantaasi hoidettavakseni tulee.

PPS. Viime yö meni sentään hyvin - auttoiko siihen sitten toissailtana asennettu vaalenapunainen, kukan mallinen lukulamppu.

PPPS. Huomasinpa juuri, että tyttärelleni täytyy tilata uusia farkkuja - isoimmatkin ovat kaksi numeroa liian pienet :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe