Syrjäytymisen jälkeen, osa 2: koulutus
En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut syrjäytymisestä. Aihe on mielessäni aina säännöllisin väliajoin, on mielenkiintoista ja vähän karmivaa muistella vuosia, jolloin olin melkeinpä syrjäytynyt.
Viimeinen vuosi on antanut minulle paljon korjaavia kokemuksia - viimeisin niistä oli ensimmäinen työaikana tapahtunut koulutus, jossa olen ikinä ollut. Tähän voisin taas laittaa ikäni numeroina...
Olimme kollegani kanssa kaksi päivää kouluttautumassa. Tutustumisleikkejä lukuun ottamatta (joo, vihaan niitä ja tutustun leikkien aikana oikein huonosti) tilaisuus oli pääosin mielenkiintoinen, oli hyvä saada tietoa monenlaisista alaani liittyvistä asioista.
En voinut koulutuksen aikana olla miettimättä, että onkohan tämä kenellekään osallistujalle yhtä jännää kuin minulle. Monelle ikäiselleni ammattiliiton koulutuspäivät ovat jo vuosia toistunut traditio. Minä menin paikalle käytännössä tietämättä, miten koulutuspäivillä ollaan - osasin kuitenkin :D
Luultavasti pääsen uudelleen koulutukseen syksyllä. Silloin osaan jo toimia...ainakin siellä.
Koulutuksessa tapasin ensimmäistä kertaa alani ammattilaisia ympäri Suomen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäätään puhuin useamman kuin kahden muun kollegan kanssa alaani liittyvistä asioista.
Täytyy sanoa, että se oli mielenkiintoista - ehkä jopa mielenkiintoisinta koko koulutuspäivillä.
Olen kiitollinen, että minulla on viimein elämässäni näinkin normaali asia kuin koulutustilaisuudet. Minun ei enää tarvitse viettää aikaa kovissa kivuissa ja huimauksen kanssa neljän seinän sisällä vaan saan näitä ihania, tavallisia asioita elämääni <3
Ensi viikolla on ihan normaali työviikko työpaikalla - paitsi että vappu osuu keskelle viikkoa. Muistaakseni meillä ei ole ensi viikolla mitään kummallisempaa...paitsi että lähdemme pienelle asuntoautomatkalle viikonloppuna.
Luultavasti sekin sujuu melko spontaanisti, kuten näköjään kaikki muukin nykyään. Tai ei ehkä spontaanisti, mutta lennossa. Lasten tarhakuvat tilasin alkuviikosta, ja ne tulivat ajoissa. Homma olisi muuten mennyt putkeen, mutta Touhi meni sitten pissaamaan toisen pahvilaatikon päälle...
Onneksi pahvia oli niin monessa kerroksessa ettei tullut täystuhoa.
PS. kollegallani oli mukana koulutuksessa aikuisten värityskirja, väritimme luennoilla vuorotellen kuvia. Tulipa muuten kuunneltua hyvin, kun sai samalla värittää.
PPS. Tämä on pakollinen kuva elämäni ensimmäisen koulutuksen nimiplakaatista - nurinpäin käännettynä tietenkin:
Viimeinen vuosi on antanut minulle paljon korjaavia kokemuksia - viimeisin niistä oli ensimmäinen työaikana tapahtunut koulutus, jossa olen ikinä ollut. Tähän voisin taas laittaa ikäni numeroina...
Olimme kollegani kanssa kaksi päivää kouluttautumassa. Tutustumisleikkejä lukuun ottamatta (joo, vihaan niitä ja tutustun leikkien aikana oikein huonosti) tilaisuus oli pääosin mielenkiintoinen, oli hyvä saada tietoa monenlaisista alaani liittyvistä asioista.
En voinut koulutuksen aikana olla miettimättä, että onkohan tämä kenellekään osallistujalle yhtä jännää kuin minulle. Monelle ikäiselleni ammattiliiton koulutuspäivät ovat jo vuosia toistunut traditio. Minä menin paikalle käytännössä tietämättä, miten koulutuspäivillä ollaan - osasin kuitenkin :D
Luultavasti pääsen uudelleen koulutukseen syksyllä. Silloin osaan jo toimia...ainakin siellä.
Koulutuksessa tapasin ensimmäistä kertaa alani ammattilaisia ympäri Suomen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäätään puhuin useamman kuin kahden muun kollegan kanssa alaani liittyvistä asioista.
Täytyy sanoa, että se oli mielenkiintoista - ehkä jopa mielenkiintoisinta koko koulutuspäivillä.
Olen kiitollinen, että minulla on viimein elämässäni näinkin normaali asia kuin koulutustilaisuudet. Minun ei enää tarvitse viettää aikaa kovissa kivuissa ja huimauksen kanssa neljän seinän sisällä vaan saan näitä ihania, tavallisia asioita elämääni <3
Ensi viikolla on ihan normaali työviikko työpaikalla - paitsi että vappu osuu keskelle viikkoa. Muistaakseni meillä ei ole ensi viikolla mitään kummallisempaa...paitsi että lähdemme pienelle asuntoautomatkalle viikonloppuna.
Luultavasti sekin sujuu melko spontaanisti, kuten näköjään kaikki muukin nykyään. Tai ei ehkä spontaanisti, mutta lennossa. Lasten tarhakuvat tilasin alkuviikosta, ja ne tulivat ajoissa. Homma olisi muuten mennyt putkeen, mutta Touhi meni sitten pissaamaan toisen pahvilaatikon päälle...
Onneksi pahvia oli niin monessa kerroksessa ettei tullut täystuhoa.
PS. kollegallani oli mukana koulutuksessa aikuisten värityskirja, väritimme luennoilla vuorotellen kuvia. Tulipa muuten kuunneltua hyvin, kun sai samalla värittää.
PPS. Tämä on pakollinen kuva elämäni ensimmäisen koulutuksen nimiplakaatista - nurinpäin käännettynä tietenkin:
Kommentit
Lähetä kommentti