Kymppejä hyppynarulla ja pallolla - lapsuuteni retroleikkejä

"Nykylapset liikkuvat yhä vähemmän" - otsikoita lukee säännöllisin väliajoin. Näin varmaan on, mutta asiassa on monta puolta...ja vanhempi ei voi mennä väliin ihan jokaisessa kohdassa. Yritän itse löytää vanhemman viisautta asiassa, jotta en ainakaan veisi lasteni liikkumisintoa.

Sitten, kyllä ennenkin oli lapsia, jotka eivät liikkuneet. Silloin "ongelmakohta" oli televisio, jonka katsomista sitten rajoitettiin jos rajoitettiin. Silloinkin aikuiset puhuivat, kuinka ennen oltiin koko ajan ulkona ja liikuttiin ;) 

Olen useita kertoja maininnut, että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. Kylällä oli urheiluseura, joka organisoi kaikenlaista (olin tästä vähän pihalla). Kylällä oli urheilukenttä, talvella jää ja hiihtoladut. 

Ohjattua liikuntaakin oli, kävin kolmosluokan ajan balettitunneilla. Useimpia lajeja piti lähteä harrastamaan naapurikaupunkiin, eli en sitten harrastanut niitä.

Kun menin alakouluun, kaikki tytöt hyppivät hyppynarulla. Töllistelin isompien taidonnäytteitä, mutta uskalsin mukaan (jos pääsin) vain samanikäisten peliin. Tavallisesti mentiin "kymppiä", jokaisella hyppimiskerralla hypittiin numeron mukainen määrä hyppyjä (ykkösestä eteenpäin). Tehtävät, miten piti hyppiä, vaikeutuivat, kun mentiin eteenpäin.

Joskus leikittiin myös tervapataa, jonka sääntöjä en itse asiassa enää muista. Kun mentiin kohti ylempiä luokkia, leikkiminen väheni, mutta osa pojista keskittyi muistikuvieni mukaan pallopeleihin. Erilaisia hippoja leikittiin myös, jotka ovat nekin unohtuneet :D 

Vapaa-ajalla omia ryhmäleikkejä rajoitti kaverien määrä. Minulla oli muutama kaveri, joten eipä siinä kovin mahtavia ryhmäleikkejä leikitty. 

"Seinäkymppi" pallolla oli leikki, johon miellyin lapsena. Siinä harjoiteltiin pallon heittämistä seinään. Tässäkin leikissä oli hyppynaruleikin tavoin kymmenen kohtaa, jotka piti onnistua tekemään. Tähän löysin ohjeet, pitääkin esitellä leikki lapsilleni.

Sinänsä palloleikkikin on hyppynaruleikin tapaan juttu, jonka taidan esitellä lapsilleni. Ylipäätään, he sitten päättävät, mitä alkavat tehdä, jos alkavat. Kumpikaan ei ole vielä haikaillut varsinaisen ohjatun liikuntaharrastuksen perään.

Luulen, ettei liikkuva elämäntapa ole siitä ohjatusta harrastuksesta kiinni. Haluaisin kasvattaa lapsistani kohtuuden ystäviä. Se tarkoittaa sitä, että he itse oppivat säätelemään viihde-elektroniikan käyttöään ja tiedostavat, että liikkua kannattaa terveenä joka päivä.

Se, onnistuuko tämä minulta itseltäni, onkin hyvä kysymys. En ole hakeutunut ohjattuun liikuntaan aikuisiällä, mutta käyn melkein joka päivä jonkinlaisella lenkillä, välillä metsäpolulla. Osaan laittaa puhelimen pois toistuvasti, mutta toisaalta saan itseni kiinni aivottomasta puhelimenkäytöstä joka päivä. 

Ehkäpä harjoittelen itsekin - samalla kun ohjaan lapsiani. Luulen kuuluvani niihin ihmisiin, jotka liikkuakseen tarvitsevat omaa, aktiivista liikkeelle kehoittamista säännöllisesti :)