Kriisin jälkeen - millaisista asioista pidän?

On ollut mukavaa huomata, kuinka olen tänä vuonna viimeinkin pistänyt aikatauluni tietyllä tavalla remonttiin: viikosta pitää löytyä aikaa, jolloin saan tehdä asioita, joista pidän tai olla tekemättä mitään erityistä. 

Käyn nyt kerran viikossa pilateksessa ja kerran viikossa kuntosalilla (vaihdoin tähän uinnista, kun kroppa rupesi temppuilemaan uinnin suhteen). Saan työpaikkani kautta alennusta tietyistä paikoista, kuten uimahallin kuntosalilta.

Olen huomannut nyt, että tykkään väsyttää lihaksiani säännöllisesti. En kuitenkaan tykkää olla liian tosissani kuntosalitreenin kanssa. Takaraivossa kaikuu hieman, kuinka paremman kunnon saavuttaisi vasta 2-3 salikerralla, mutta kaikukoon.

Kun Pilateksessa keskitytään ja otetaan huomioon syvät lihakset, salilla meno on astetta rouheampaa. Luultavasti tämä on fiksua - ainakin se on hauskaa :) 

Minä olen luultavasti sairastanut jonkinlaista ahdistuneisuushäiriötä suuren osan elämästäni. Se pysyy aisoissa, kun elämä ei ole liian kiireistä eikä mitään kamalaa tapahdu. Ahdistuneisuushäiriöni paheni viime syksynä, kun olin käynyt läpi rankan opiskeluputken sekä hoitanut huonossa kunnossa olevaa Naakkaa.

Olin pitkähköllä sairauslomalla, mutta pääsin palaamaan takaisin töihin. Puolen vuoden työpätkä vaihtui vuodeksi, ja nyt onnistuin saamaan vakituisen työpaikan. Tulevaisuus näyttää ihan hyvältä.

Kävin kuitenkin syksyllä läpi aikamoisen helvetin. Minulla oli luultavasti burn out. Minulle kehittyi sosiaalisten tilanteiden pelko. Pysyvää lääkitystäni jouduttiin muuttamaan ja sekin otti alkuun voimille. Hiljalleen kaikki alkoi kuitenkin toimia paremmin.

Koska koin kriisin, minun piti pysähtyä miettimään, mitä elämältä haluan. No, se on ehkä vähän liian abstraktia. Keskityin miettimään, mistä minä pidän. Se oli alkuun yllättävän vaikeaa. Se on vieläkin vaikeaa.

Olen huomannut, että kun teen pitkäjänteisesti työtä, opin tämänkin. Olen esimerkiksi havainnut pitäväni ihonhoidosta. Pyrin kosteuttamaan kasvojeni ihoa, kuorin ihon kerran viikossa ja laitan kerran viikossa kasvomaskin. Ihan normituotteilla - ei mitään huippukallista.

Nyt iän myötä olen käyttänyt myös kosteuttavia seerumeita aina välillä. Ainoa, jota en millään meinaa muistaa, on silmänympärysvoide. Myös ihon rasvaaminen kauttaaltaan, mikä olisi kyllä hyväksi, meinaa aina unohtua. Onneksi muistan aina välillä.

PS. Tein tänäänkin treeniä kahdella uudella laitteella. Jätin vastaavasti pari muuta laitetta kokeilematta, koska tunti treeniä riittää minulle.

PPS. Käyn nykyään psykoterapiassa, terapiaryhmässä. Siitä on ollut jo nyt paljon apua.

PPPS. Tänään taitaa olla vuorossa kasvojen ihon kuorinta. Viikonloppuna sitten maski :)