Ajatuksia marraskuussa

-

Marraskuu on yleensä varsin harmaa ja pimeä kuukausi. Pimeys ja harmaus voi olla ahdistavaa - itsekin palautuisin töistä kotiin muussa valaistuksessa kuin pilkkopimeässä. Olen huomannut, että marraskuu on minulle toistuvasti kausi, kun...

Selailen eri matkanjärjestäjien sivuja. Katselen matkoja etelässä ja lämpimässä. Kuvittelen, miten mukavaa olisi viettää viikko auringossa. Toistaiseksi emme ole lomailleet tässä vaiheessa vuotta, mutta joskus se voisi olla ihanaa. 

Alan kuunnella lattarimusiikkia, mielellään vauhdikasta :D Minusta on hauskaa työmatkailla tai lenkkeillä rytmikkään musiikin parissa. Se tuo mieleen iloisia asioita, ehkä vähän samankaltaisia kuin matkasivujen selailu. 

Toivon pääseväni johonkin mukavaan teatteriesitykseen, jossa on tanssia ja värikkyyttä. Tänä vuonna tämä onnekseni toteutuu. Yleensäkin kyllä pidän enemmän iloisesta teatterista kuin mistään kovin synkästä. 

Pohdin, olisiko minulla vähän värikkäämpiä vaatteita, joihin voisin pukeutua. Minulla ei ole lähellekään sataprosenttista värisilmää, mutta tiedän kaksi väriä, jotka eivät minulle sovi. Ne ovat harmaa ja vaalean violetti. En koe kyseisiä värejä kovin "värikkäiksi", joten ei hätää.

Teen ainakin jotakin jouluista. Tämän voisi ottaa tavoitteeksi useita kertoja viikossa. Tarkoitan niitä mukavia asioita, en joulustressiä, joka on omalla kohdallani ollut aika suuri joka vuosi. Tämä johtuu luultavasti siitä, että minulla on ollut perheessäni päävastuu jouluasioista.

Yritän ainakin kiittää itseäni siitä, kuinka hyvin olen onnistunut tänä vuonna. Tämä on hakusessa ja harjoittelun alla, mutta yritän ainakin. Olen ansainnut paljon mukavia asioita juuri itselleni. Tänä vuonna olen menossa I love me -messuille - ehkä tämä auttaa asiassa.

Minulla ei vielä ole puutarhapalstaan liittyviä ajatuksia ensi kesää koskien. Niiden aika tulee yleensä alkuvuodesta, kun alkaa olla hivenen valoisampaa. Sen sijaan huonekasvien hoidolle on enemmän aikaa, tai ainakin pitäisi olla.

Odotan lunta. Tässä on myös kaksi hieman keskenään ristiriitaista toivetta: Toisaalta haluan, että maa muuttuu valkeaksi, toisaalta taas olen lenkkeillessä tyytyväinen, kun on vielä melko lämmin mutta hengitykselle hyvä, kostea ilma. Onneksi molempia on mitä luultavimmin odotettavissa :D



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää