Arkinen kulttuurimatka kirjastoon

On kyllä hankalaa vahtia itseään - huomaan, että on varsin helppoa ottaa käteen kirjan sijaan puhelin. Varmasti niille, jotka eivät juurikaan lue, se on kahta vaikeampaa. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että vaikka viihdesovellukset ovat minunkin mielestäni hauskoja, olen tottunut kirjojen lukemiseen.

Käymme lasten kanssa yhdessä kirjastossa noin kerran kuukaudessa. Joskus vain jompikumpi lapsi on mukana. Nyt oli mukavaa, kun molemmat lähtivät mukaan. Kuvakirjaosasto on, ikävä kyllä, jo mennyttä aikaa. Siksi minun täytyy joka kerta käväistä siellä filistelemässä.

Touhille valikoitui kolme kirjaa, Naakalle kaksi. Vähän aikaa piti kyllä pyöriskellä hyllyjen välissä. Minun ei pitänyt nyt ottaa lisää luettavaa, mutta löysin kuitenkin elämäkertatyyppisen kirjan toimittaja Kari Lumikeron matkoista. Se on varmasti mukavaa luettavaa loppuvuodeksi.

Päädyimme myös keskelle kulttuuria - kirjastossa sattui olemaan karjalainen kansantaissiesitys, nuoria naisia ja muutama mieskin tanssimassa. Olipa kiva yllätys, ja pelimanniorkesteri mukana myös. Touhi ei ihan esityksestä piitannut, mutta Naakan mielestä se oli mukava.

Minä tykkään ihan kaikenlaisten tanssien seuraamisesta. Koska harrastin lapsena ja pitkin teinivuosiani erilaisia tansseja, ymmärrän, kuinka paljon harjoitusta esimerkiksi näkemämme esitys on varmasti vaatinut. 

Kirjasto ei ole menettänyt vetovoimaansa, minusta sinne on aina mukavaa mennä. On helppoa saada tietoa erilaisista uutuuskirjoista, mutta hyllyistä voi löytää kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Lisäksi piti käydä taas katsomassa taidenäyttelytila, poistokirjat ja ilmaishylly.

Muutoin meillä on tällä viikolla lähinnä käyty töissä ja koulussa. Touhi oli alkuviikosta kuumeessa ja flunssassa, mutta on jo nyt ok. Muut ovat onneksi pysyneet terveinä ainakin tähän asti. Touhin tukka saatiin ex-tempore parturikäynnillä kuosiin jo sunnuntaina.

Minä olen onnistunut edistämään sukankudinta - ensimmäisen sukan kantapää on jo tehty :D. Ei vaan, se on jo todella paljon viime vuosien neule-aikaansaannoksiin verrattuna. Toivottavasti saan sukat valmiiksi ja Naakka tykkää niistä.

Meillä on huomenna Touhin oma hetki koulussa. Touhilla on uusi opettaja, ja on mielenkiintoista tavata hänet. Luulen, ettei keskustelussa ole luvattavissa mitään kummallisempaa. Läksyt ovat välillä unohtuneet pitkin syksyä, mutta eivät hälyttävästi. Touhi viihtyy koulussa, mikä on pääasia.