Rouva Niskanen

Olen joutunut pohtimaan ruutuasioita oikein paljon sitä mukaa, kun lapseni ovat kasvaneet. Vieläkään meillä ei ole täysin toimivaa systeemiä asian suhteen. Erityisesti nuorimmaiselle ruutu tuntuu aiheuttavan todella paljon riippuvuutta. Tilanne kärjistyi taas joululoman myötä, ja eilen T. oli kokonaan ilman ruutua. Se aiheutti arvattavasti kiukkua. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin lautapeliin, palapeliin ja sen sellaiseen. Tänä aamuna T. sai katsoa lastenohjelmaa rajatusti. Touhi pääsi myös aikuisen kanssa luistelemaan. Se oli hänelle selvästi päivän tärkein tapahtuma. Toivon, että pääsemme luistelemaan ja uimaankin edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Minä en juurikaan päde luistelussa paitsi nauhojen solmijana. Luistelun kokeilu kiinnostaisi, mutta kaatuminen huolettaa edelleen muinaisen niskavamman takia. Tämä voi olla myös uskalias kommentti , mutta minulla on tunne, että lisääntynyt avuntave kouluissa johtuu ehkä osaksi siitä, että nykylapsi on niin kyllästetty erilaisilla ruuduill...

Minä palasin eilen töihin. Poissaoloni oli vähän pidempi, ja vähän jännittikin. Huomasin kuitenkin, että oli taas mukavaa nähdä työkavereita. Työtkin lähtivät käyntiin. Yritän nyt pitää asenteen, että rauhassa ja asia kerralla.  Ylipäätään, on ihan mukavaa taas palata arkeen. Olen pohjimmiltani arki-ihminen, vaikka kyllä lomat ja juhlatkin ovat ajoittain mukavia ja kaivattuja. Nyt on kuitenkin ollut pyhiä, juhlia ja matkantekoakin tarpeeksi vähäksi aikaa.  Meillä oli vähän poikkeuksellinen uudenvuodenvaihde, mutta kirjoitan siitä erillisen blogipostauksen. Joka tapauksessa, olin poissa kotoa ja palauduin töihin menoa edeltävänä päivänä. On hivenen väsyttänyt, mutta josko nyt viikonloppuna kerkeäisi nukkua vähän enemmän. Lapsistakin huomaa , että vaikka loma on ollut mukava, he alkavat kaivata jo perusarkea. Hyvä kuitenkin, että saavat vielä muutaman päivän lomailla. Kevätlukukausi on kuitenkin pitkä, eikä taukoja ole paljon. Tänään saimme ahkeroitua kuusen pihalle. Se on hyvä...