Ruutuasiaa jälleen...

-

Olen joutunut pohtimaan ruutuasioita oikein paljon sitä mukaa, kun lapseni ovat kasvaneet. Vieläkään meillä ei ole täysin toimivaa systeemiä asian suhteen. Erityisesti nuorimmaiselle ruutu tuntuu aiheuttavan todella paljon riippuvuutta.

Tilanne kärjistyi taas joululoman myötä, ja eilen T. oli kokonaan ilman ruutua. Se aiheutti arvattavasti kiukkua. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin lautapeliin, palapeliin ja sen sellaiseen. Tänä aamuna T. sai katsoa lastenohjelmaa rajatusti.

Touhi pääsi myös aikuisen kanssa luistelemaan. Se oli hänelle selvästi päivän tärkein tapahtuma. Toivon, että pääsemme luistelemaan ja uimaankin edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Minä en juurikaan päde luistelussa paitsi nauhojen solmijana. Luistelun kokeilu kiinnostaisi, mutta kaatuminen huolettaa edelleen muinaisen niskavamman takia.

Tämä voi olla myös uskalias kommentti, mutta minulla on tunne, että lisääntynyt avuntave kouluissa johtuu ehkä osaksi siitä, että nykylapsi on niin kyllästetty erilaisilla ruuduilla. Se tekee lapsen ympäristöstä liian "meluisan" ja hektisen. Hiljaisia, tylsiäkin hetkiä on liian vähän.

Tämä ajatus ei tee tyhjäksi oikeita diagnooseja, joihin avuntarve on tietenkin perusteltua. Erilaisia oppimisen ja sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia on ollut aina.

Tämä kaikki on sinänsä ihan hullua - meillä on erilaisia ruuduttomia ajanviettotapoja enemmän kuin koskaan. Meillä on edelleen laadukasta journalismia muualla kuin ruudulla, kirjoista puhumattakaan.

Silti, esimerkiksi erilaisten mobiilipelien vetovoima on niin suuri, että todella kivakin askartelutyö, soitin tai lautapeli jää hyvin helposti kakkoseksi. Toisaalta, kun sellaiseen onnistuu tarttumaan, se vie mukanaan. Se täytyy vain tehdä tietoisesti.

Lautapeli, joka kiukkuiselle T:lle tuli ensiksi mieleen (kun ruutu oli kielletty), oli Tatun ja Patun Suomi -lautapeli. Se sattui ikävästi olemaan kellarivarastossa "pelikirjastossa". Sovimme matkan kellariin.

Pelikirjastosta saa ottaa saman verran pelejä kuin sinne vie. Touhi valitsi kolme sellaista, jotka eivät juuri nyt kiinnosta. Kellarivarastossa T. teki päätöksen, että ottaa Tatun ja Patun lisäksi vain yhden pelin. 

Yllätyksekseni hän otti "Pohjolan aarteet", joka olikin vielä kokonaan korkkaamaton. Tatua ja Patua pelasin Touhin kanssa kaksin. Siinä kierretään pelilaudalla ympäri Suomea. Suosittelen! Pohjolan aarteita T. ja K. ovat intoutuneet nyt harjoittelemaan. 

Katsotaan, saisimmeko vuodesta 2025 edes hivenen ruuduttomamman!




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p...
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää