Rouva Niskanen

 Kumpikaan lapsi ei ole ollut superhyvä nukkuja. Tarkoitan siis esim. usean tunnin päiväunia, nukkumaanmenoa kahdeksalta tai heräämistä 7.30 jälkeen. Tämä tarkoitti itselleni (varsinkin, kun oltiin kipeitä) aika paljon univajetta monen vuoden ajan. Ongelma on ollut, että OCD-oireet pahenevat, jos nukun liian vähän. Tarvitsen unta n. 8 tuntia yössä. Päiväunet onnistuvat hyvin harvoin. Vaihdevuosioireet heikensivät unta, mutta hormonikorvaushoito korjasi tilannetta. Nyt tosin tuntuu, että hormonia tulee silti liian vähän (nivelkivut ja hieman huonontunut uni). Menen yleensä sänkyyn (tai siis makuuasentoon lukemaan) n. 21.30. Tätä edeltää puoli ysin uutisten katselu ja iltatoimet. Rytmi on pääosin aina sama, viikonloppuisinkin. Valot menevät pois 22.30 mennessä, arkena usein aiemminkin. Lapsilla on suurin piirtein samankaltainen iltarytmi. Tosin iltapalaan jne. he tarvitsevat enemmän aikaa. En käsitä miten, mutta iltariehunta on meillä "ohjelmanumero" vielä nykyäänkin, erityis...

 Hommasin itselleni osaksi tammi-, osaksi helmikuussa itselleni uuden, siistin asun töihin. Tulin ajatelleeksi, etten ole oikeastaan aiemmin panostanut työasuihin...ja olen 44-vuotias :D  On minulla puhtaat ja jokseenkin siistit ( ;) ) kuteet olleet töissä aiemminkin, mutta nyt olen päättänyt tänä vuonna hankkia muutamia asuja, jotka ovat kivannäköisiä ja joita voi muunnella. Onkohan tämäkin jokin merkki keski-iästä... Housut ovat leveälahkeiset farkut, ja siihen hommasin vaaleansinisen neuletakin (ei pörrö) ja tummansinisen lyhythihaisen alle. Vaihtoehtoasu on vaaleanpunavalkoinen, raidallinen t-paita. En ole vielä varma, minkä pitkähihaisen kanssa se olisi hyvä. Nyt tilanne on toki se , ettei asu ole ollut minulla päällä missään. Hassu tottumus kai, mutta en ole hyvä menemään "kylmiltään", vaan asua pitää testata jossakin vapaammassa tilanteessa. Tilaisuuteni on koittanut, sillä olen huomenna tapaamassa ystävääni. Tapasimme viimeksi kaksin vuosi sitten, ja kävimme silloin A...

 Loma on lusittu - onpas muuten tyhmä sanaleikki :D Nyt kävi niin onnellisesti, ettei kukaan ollut kipeänä lomalla. Loppuviikko vietettiin maaseudulla lasten mummolassa. Siellä ennen kaikkea ulkoiltiin. No, lapset vähän enemmän, minä vähän vähemmän. Pakkasta oli ainakin perjantaiaamuna vielä oikein reilusti, sitten onneksi lauhtui. Lapsilla on tosi mukava Naakan ikäinen kaveri. Pojat ja tyttö keksivät ulkona tekemistä tuntikausiksi. Jonkinlainen "maailmansota" siellä oli tällä kertaa menossa ;)  Minulla oli tekemistä: koira. Saimme lainakoiran taas kylään meille ja luvan viedä sen maaseudulle. Tyyppi on jo tottunut meihin ja kaupunkiasuntoonkin. Siellä oltiin ensimmäinen yö. Seuraavana iltapäivänä lähdettiin liikkeelle. Mummola ei ole onneksi kaukana , ja vähän yli tunnin ajomatka ei käy kenenkään hermoille. Minä muuten kuuntelen melkein aina musiikkia, kun olemme reissussa autolla. Se on oikeastaan ainoa paikka, jossa voi kuunnella pidemmän aikaa ilman keskeytyksiä. Minulle...

 Meillä on ollut sopivalla tavalla vauhdikas hiihtoloma. T. on ollut päivät lätkäleirillä. Sieltä tuli ensimmäisenä päivänä takaisin hyvin väsynyt poika. Kyllä kaksi jäävuoroa / päivä + muu liikkuminen väsyttää. Hyvä juttu! Itse asiassa hän sanoi toisen päivän jälkeen, ettei enää mene, kun on niin raskasta. Levon jälkeen kolmas päivä sujuikin oikein hyvin. Leirillä on kuulemma hyvät ruuat ja välipalat. Oli päässyt myös tutustumaan ja saanut kavereita. Lapset löysivät ihan hyvän pulkkamäen tästä meidän uuden asunnon läheltä. Oli kuulemma ollut mukava käydä laskemassa - jopa T. jaksoi pulkkailla ;) Se onkin hyvä, niin myös Naakka on päässyt liikkumaan. Muuten päivät ovat sujuneet lukiessa, piirtäessä ja toki myös puhelimella ;)  Olen itse yrittänyt lukea sekä kirjoja että lehtiartikkeleita. Pääsin viimein aloittamaan Dan Brownin uuden, ja sitä olen lukenut nyt noin 150 sivua. Vaikuttaa kyllä todella vauhdikkaalta ja jännittävältä. Kuuntelussa taas on Sophia Janssonin "Kolme saa...

Minulla on painonpudotuksessa selkeä tasannevaihe. Olen (ihmetyksekseni) pudottanut alkusyksystä lähtien kymmenisen kiloa. Olen edennyt tasaisesti ja rauhallisesti maltillisella vhh-ruokavaliolla. Maltillisella muun muassa siksi, että näytän tarvitsevan tummaa leipää tms. vähän enemmän, jotta vatsa jotakuinkin toimii. Nyt paino on huidellut jotakuinkin samoissa lukemissa vähän yli kuukauden. Täytyy muistuttaa itseään, että keho ei ole kone, ja asiat tapahtuvat välillä hitaasti. Sekin on jo merkittävä voitto, ettei paino ole lähtenyt nousemaan uudestaan. Millaista on ollut? No, kyllä tämä on vaatinut minulta tiettyjä asioita. Joudun laittamaan ruokaa paljon enemmän. Perhe ei syö useimpia ruokia, joten usein valmistuu kaksi ruokalajia yhden sijaan. Välillä homma sujuu lisäkkeen vaihdolla, mutta siinäkin on työtä. Olen päättänyt edetä rauhallisesti. Vaikka koko painonpudotus tyssäisi tähän, on tulos jo nyt oikein hyvä. Rauhallisuutta vaaditaan toisessakin asiassa...olen hierojan kanssa ...

 Viikosta on selvitty. Täytyy sanoa, että ainakin alkuviikko oli raskas. Keho ei ollut vielä toipunut influenssasta, ja maanantaina tuntui, että on ihan fyysisesti sellainen olo, että liikkeellä olo on raskasta. Illat menivät leväten. Nyt olo on onneksi jo parempi. Minua olisi innostanut tänään lähteä töiden jälkeen kirjastoon, mutta ruoka ei olisi valmistunut itsekseen. Pyörittelin lihapullat juustoraasteella ja laitoin toisille lisäkkeeksi makaronia, itselleni kukkakaalimuusia.  Huomenna käytän Naakan optikolla (terveydenhoitajan kautta tuli lähete), ja pohdin, josko kirjastossa voisi käydä samalla reissulla palauttamassa kirjaston kirjat (kai sieltä voisi jotakin myös lainata). Katsotaan kumminkin, mikä Naakan fiilis on aamulla. T. toivoisi, että ottaisimme hoitokoiran taas meille. Nyt lomalla olisikin hyvää aikaa. Periaatteessa se voisikin olla hyvä ajatus nyt, kun jaksan taas paremmin lenkittää. Tosin näillä pakkasilla lenkit olisivat luultavasti muutenkin lyhyempiä. T....

 Kun lukee (ei pitäisi) keskustelupalstoja tai mitä tahansa kommentointia, saa huomata, ettei nykylapsista/nuorista oikein pidetä ;) He ovat kertakaikkiaan vääränlaisia. Jos ajattelee vähääkään, niin tällainen ajattelu on ollut vallalla jo kivikaudella (tässä en tarkoita 1900-lukua vaan sitä oikeaa kivikauttta). Nykylapset istuvat nenä kiinni ruuduissa eivätkä sitten muuta tee. Entäs nykyvanhemmat...heillä ei ole juuri mikään hallussa, jonka takia ihmiskunnan kohtalo on vääjäämätön.Kun ammattilaista haastatellaan, nykyvanhemmat eivät osaa olla läsnä, asettaa rajoja, olla lähellä, antaa itsenäisyyttä ja mitä vielä. Itse väittäisin, että nykyvanhemmuuden kriteerit on nostettu niin korkeiksi, ettei jumankeuta voi olla töissä, koska silloin tulisi hakeneensa lapsen liian myöhään päiväkodista. Vanhemmaksi ei voi myöskään ruveta, koska ei jaksa taukoamatta leikkiä lapsen kanssa eikä saa myöskään valittaa, koska se kertoo, ettei välitä lapsestaan. Välillä ainakin itsestäni tuntuu , että ...

 Nyt alamme mennä terveyden suhteen parempaan päin. Lapset olivat loppuviikolla koulussa. Minä olen joutunut ottamaan oikein rauhallisesti. Himmailusta on ollut hyötyä, ja luulen, että olen varsin hyvässä kunnossa, kun seuraava viikko auttaa. Vähän takapakkia tuli, kun eilen alkoi ahdistaa henkeä. Lisäsin kortisonitabletit mukaan lääkitykseen. Olo helpottui jo yhdestä tabletista, otan nyt viikon kuurin, niin eiköhän se helpota tulehdusta. Alkaa kyllä olla varsin mökkihöperöitynyt olo. Silti on hyvä vielä ottaa rauhallisesti. Näyttää siltä, että puhumistakin pitää vielä välttää. Ääni tuntuu tänään hivenen vahvemmalta kuin eilen, eli suunta on onneksi oikea. T. lähti jo nyt aamusta bussilla kaverin kanssa pihalle. En kyllä näissä pakkasissa hermostu, jos ovat pihalla vain vähän aikaa. Hienonnäköinen sää siellä kyllä on! Näkyvyys on meidän 11 kerroksen ikkunasta pitkälle vähän joka suuntaan. Ihan piti katsella kiikarilla. Jos nyt jotakin hyötyä on sairastamisesta ollut, niin olen luke...

  Tauti on tarttunut henkilöstä toiseen , ja olen itse potenut sitä sunnuntaista asti. Oireiden perusteella kyse on luultavasti influenssasta, ja ainoastaan T. näyttää säästyneen tai sairastuneen hyvin pienillä oireilla. Tänään Naakka palasi kouluun, ja on pysynyt siellä koko päivän. Perheen toinen aikuinen on jo vähän enemmän jalkeilla ja on aloittanut työt etänä. Harrastuksiin ei ole vielä kukaan mennyt, mutta katsotaan, meneekö T. perjantaina. Minulla on vielä oireita ja aivan jäätävä väsymys. Alkupäivät olivat kuumeisia ja kaikin puolin huonovointisia. Nyt ei ole enää kuumetta, mutta on hivenen flunssainen olo. Pahinta on yskä. Jos pysyn paikoillani ja hiljaa, se pysyy jotakuinkin aisoissa. Ääni on myös aikalailla mennyt. Pystyn puhumaan, mutta vain pieniä hetkiä ennen kuin menee vaikeaksi. Ääni on se, jota pitää nyt lepuuttaa eniten...ja keuhkot. Minulla on hyvät astmalääkkeet. Tällainen tauti on kuitenkin rasitus ja riskikin astmaatikon keuhkoille. Toivon, että toipuminen me...

 Eilen oli niin kireä pakkanen , että ulkohommat jäivät aika minimiin. Sen sijaan päätimme T:n kanssa lähteä Leon Leikkimaahan. Mukaan tuli perhettä - Touhi sai kaverikseen 3-vuotiaan serkkupojan.  Vaikka T. on jo 9-vuotias, hän tarvitsee päivittäin liikunnallista tekemistä, jottei ole kotona aivan mahdoton ;) Leon leikkimaa ei tunnu ollenkaan lapselliselta vielä (tosin Naakkakin olisi lähtenyt mukaan ellei olisi ollut flunssassa). Se on hyvä retkikohde! Molemmat pojat liikkuivat ja leikkivät oikein paljon! Koska mukana oli 3-vuotias, aikuisetkin liikkuivat :D Välillä käytiin syömässsä. Ajatuksena oli käydä vain kahvilla ja pullalla, mutta kellonaika puhui lounaan puolesta. Lopussa toinen poika sanoi että voidaan kyllä mennä pian uudestaan. Toinen poika oli ollut sitä mieltä, että mennään heti takaisin. Kotosalla on saatu taas hieman asioita eteenpäin. Touhin huoneessa on nyt isot huonekalut eli parvi ja sohva. Ne mahtuvat juuri ja juuri. Sohvan divaaniosa vie julmetusti tila...