Nykylapsuus ja -vanhemmuus - ollaanko me jotenkin huonoja?

 Kun lukee (ei pitäisi) keskustelupalstoja tai mitä tahansa kommentointia, saa huomata, ettei nykylapsista/nuorista oikein pidetä ;) He ovat kertakaikkiaan vääränlaisia. Jos ajattelee vähääkään, niin tällainen ajattelu on ollut vallalla jo kivikaudella (tässä en tarkoita 1900-lukua vaan sitä oikeaa kivikauttta).

Nykylapset istuvat nenä kiinni ruuduissa eivätkä sitten muuta tee. Entäs nykyvanhemmat...heillä ei ole juuri mikään hallussa, jonka takia ihmiskunnan kohtalo on vääjäämätön.Kun ammattilaista haastatellaan, nykyvanhemmat eivät osaa olla läsnä, asettaa rajoja, olla lähellä, antaa itsenäisyyttä ja mitä vielä.

Itse väittäisin, että nykyvanhemmuuden kriteerit on nostettu niin korkeiksi, ettei jumankeuta voi olla töissä, koska silloin tulisi hakeneensa lapsen liian myöhään päiväkodista. Vanhemmaksi ei voi myöskään ruveta, koska ei jaksa taukoamatta leikkiä lapsen kanssa eikä saa myöskään valittaa, koska se kertoo, ettei välitä lapsestaan.

Välillä ainakin itsestäni tuntuu, että en haluaisi tietää, mikä kaikki on pielessä, Kukaan ei voi olla vanhempana täydellinen, enkä ainakaan itse edes haluaisi nähdä sellaista hirvitystä. 

Vanhemmuus ja perhe-elämä on oikeastaan aika rosoista. Arki vyöryy päälle, ja sitten koitetaan jotenkin räpiköidä päivästä eteenpäin. Huippuhetkiä ja ihan p*skoja hetkiä tulee päivittäin. Jos huomaan lasteni saavan jonakin päivänä täydellisen ravitsevaa ruokaa, niin eiköhän pelaamista ole liikaa. Joskus käydään perheen kanssa onnistuneella retkellä, mutta sitten kukaan ei jaksa loppuiltaa olla läsnä toiselle.

Ajattelivatko omat vanhempani tällaisia? Enpä usko. Entä heidän vanhempansa? No luultavasti vielä vähemmän. En väitä, etteivätkö he tunteneet syyllisyyttä ajoittain. Väitän vain, että vähempikin huolehtiminen riittäisi.

Uskon, että jos kotiyksikkömme kykenee noin niin kuin suurin piirtein saamaan useimmat päivät plussan puolelle, niin ollaan varsin hyvällä tiellä. Uskon, että kun päivittäin jollakin tavalla näytämme, että olemme toisillemme tärkeitä, kaikki on hyvin.

Kaikki tykkäävät näyttää ulospäin huippuhetkiä, niin minäkin. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että ne ovat nimenomaan niitä huippuhetkiä. Suurin osa on ihan sitä tavallista arkea.

Tähän postaukseen lisään kuvaksi suloisen lumiukon. Se on säilynyt hyvin pakkasviikot ja on minusta valtavan suloisen näköinen. Huippuhetki ehdottomasti!