Ryhdin kohotusta
Tällä viikolla teemana on ollut (rva ja hänen vaihtuvat teemansa...) ryhdin kohotus. Minulla oli lapsena ja nuorena hyvä ryhti. Johtuiko se kenties pituudestani - muita päätä lyhempi joutuu seisomaan ryhdissä, jotta pääsisi keskusteluetäisyydelle, kun seistään ringissä koulun pihalla.
Kun niskavamma huimauksineen iski, en pystynyt pitkään aikaan seisomaan suorana, kun huimasi ja sattui niin paljon. Tätä kesti useampi vuosi, ja siinähän se ryhti romahti.
Ihan parina viimeisenä vuonna olen pystynyt aika ajoin kurottautumaan hyvään ryhtiin. Tuntuu, että tänä keväänä olisi koettu läpimurto, eli se hyvä ryhti onnistuu yhä paremmin.
Luulen, että tällä tulee olemaan vaikutusta niskan kuntoon ja selän jumituksiin pidemmällä aikavälillä.
Tämän viimeisimmän ryhdinkohotuksen ansiosta olen löytänyt itseltäni sellaisia vatsalihaksia, joita en muistanut olevan olemassakaan. Olen myös iloinnut siitä, että kroppa näyttää paljon mukavammalta, kun olemus on ryhdikäs.
Ei se ryhdikkyys toki aina onnistu, välillä unohdan, miten piti olla, ja teen korjausliikkeen. Lasten hoito on epäergonomista puuhaa, kun hoidettavat sijaitsevat lähellä lattiatasoa. Edes Touhia ei hyvällä yritykselläkään saa enää hoitopöydälle, joten pöydästä voisi jo oikeastaan luopua.
Eilen olin taas hierojalla, tällä kertaa väli edelliseen hierontaan oli 2,5 viikkoa. Suunnistin sinne kävellen parin kilometrin matkan. Kyse oli suunnistuksesta, sillä en ollut käynyt kyseisessä paikassa tai kyseisellä hierojalla ennen.
Kokemus oli hyvä! Jokaisella hierojalla on oma "käsiala", ja pidin eilisestä käsittelyä oikein hyödyllisenä. Otteet olivat aika ronskit, mutta en kokenut, että käsittely olisi ollut liian voimakasta.
Tämä hieroja kiinnitti huomiota pitkittäisin selkälihaksiin (niihin selkärangan kummallakin puolella sijaitseviin), Ne olivat julmetun jumissa. Josko tuo ryhdin kohotus, tämänkertaisen kirjoitukseni aihe, auttaisi niihinkin.
Kiputilanne on ollut hieronnan jälkeen vähäinen, huimausta ei ole esiintynyt. Viime päivien aikana molempia esiintyi, mutta ei onneksi nyt.
Kun niskavamma huimauksineen iski, en pystynyt pitkään aikaan seisomaan suorana, kun huimasi ja sattui niin paljon. Tätä kesti useampi vuosi, ja siinähän se ryhti romahti.
Ihan parina viimeisenä vuonna olen pystynyt aika ajoin kurottautumaan hyvään ryhtiin. Tuntuu, että tänä keväänä olisi koettu läpimurto, eli se hyvä ryhti onnistuu yhä paremmin.
Luulen, että tällä tulee olemaan vaikutusta niskan kuntoon ja selän jumituksiin pidemmällä aikavälillä.
Tämän viimeisimmän ryhdinkohotuksen ansiosta olen löytänyt itseltäni sellaisia vatsalihaksia, joita en muistanut olevan olemassakaan. Olen myös iloinnut siitä, että kroppa näyttää paljon mukavammalta, kun olemus on ryhdikäs.
Ei se ryhdikkyys toki aina onnistu, välillä unohdan, miten piti olla, ja teen korjausliikkeen. Lasten hoito on epäergonomista puuhaa, kun hoidettavat sijaitsevat lähellä lattiatasoa. Edes Touhia ei hyvällä yritykselläkään saa enää hoitopöydälle, joten pöydästä voisi jo oikeastaan luopua.
Eilen olin taas hierojalla, tällä kertaa väli edelliseen hierontaan oli 2,5 viikkoa. Suunnistin sinne kävellen parin kilometrin matkan. Kyse oli suunnistuksesta, sillä en ollut käynyt kyseisessä paikassa tai kyseisellä hierojalla ennen.
Kokemus oli hyvä! Jokaisella hierojalla on oma "käsiala", ja pidin eilisestä käsittelyä oikein hyödyllisenä. Otteet olivat aika ronskit, mutta en kokenut, että käsittely olisi ollut liian voimakasta.
Tämä hieroja kiinnitti huomiota pitkittäisin selkälihaksiin (niihin selkärangan kummallakin puolella sijaitseviin), Ne olivat julmetun jumissa. Josko tuo ryhdin kohotus, tämänkertaisen kirjoitukseni aihe, auttaisi niihinkin.
Kiputilanne on ollut hieronnan jälkeen vähäinen, huimausta ei ole esiintynyt. Viime päivien aikana molempia esiintyi, mutta ei onneksi nyt.
Kommentit
Lähetä kommentti