Baletin alku
Tätä päivää meillä on odotettu..ja ei. "Ihanaa, menen balettiin", "En ikinä mene balettiin" jne...ovat vaihdelleet viimeisinä päivinä, tulos on suurin piirtein fiftyfifty. Kaikkihan alkoi, kun rva keksi loppukeväästä, että Naakkahan voi mennä esibalettiin syksyllä.
Koska meidän kulmilla esibaletti on monen pienen eka harrastus, miksei meidän tyttökin voisi oppia vähän pyörähtelemään ja liikkumaan nätisti musiikin tahdissa. Myös rva oli pienenä satubaletissa - sen katkaisi hirveä ikävä äitiä.
Katsotaan, miten Naakan käy. Balettitunneille eivät aikuiset mene mukaan, lapsi viedään paikan päälle ja haetaan noin puolen tunnin päästä pois.
Naakkaa on ihan selvästi jännittänyt, siitä osa hänen lausahduksistaan...onneksi saman baletin aloittaa kaksi muutakin tuttua tyttöä, joten luultavasti Naakan, 4v, harrastuselämä alkaa varsin kivuttomasti.
Pikkulasten harrastuselämä jakaa valtavasti mielipiteitä..tai miten sen nyt ottaa. Keskustelupalstoilla ja lehtiartikkeleissa kohistaan, mutta ei se nyt leikkikenttien reunoilla niin kohauta. Toisilla on harrastuksia jo vauvaiästä, toisilla harrastukset alkavat kouluiässä.
Rva:n mielipide on, ettei lapsi tarvitse harrastuksia alle kouluikäisenä. Kokonaan toinen asia on, että jotakin harrastetaan, koska se on kivaa. Sellaista kivaa rva Naakan baletistakin hakee, siis Naakalle. Jos näyttää, ettei päiväkoti ja harrastus vielä onnistu, niin sitten lopetetaan.
Rva:n varsinaiset kokemukset "baletoinnista" rajoittuvat yhteen vuoteen baletin alkeissa kolmasluokkalaisena. Muistan pitäneeni baletista, mutta en jatkanut, kun seuraavana vuonna olisi pitänyt matkustaa lähikaupunkiin bussilla, eikä rva vielä uskaltanut...eikä siitä niin kärsinyt.
Näillä kulmilla on havaittavissa myös sellaista ilmiötä, että kun lapsi aloittaa baletin, vanhempi aloittaa aikuisbaletissa seuraavana vuonna. Hmm...katsotaan, miten käy :D
Meillä Naakan baletista tulee maanantain juttu, mutta Touhikin "harrastaa". Alamme Touhin kanssa käydä paikallisen leikkipuiston taaperotuokiossa keskiviikkoisin. Siellä lauletaan, leikitään ja luojan kiitos, myös kahvitellaan.
Touhi kulkee luultavasti taaperotuokioissa tyytyväisenä äidin kanssa. Hän on oppimaisillaan seisomaan, ja seuraavaksi on oletettavasti vuorossa kävely. Se tietää rva:lle ryntäilyä eri suuntiin pelastamaan milloin mitäkin.
Koska meidän kulmilla esibaletti on monen pienen eka harrastus, miksei meidän tyttökin voisi oppia vähän pyörähtelemään ja liikkumaan nätisti musiikin tahdissa. Myös rva oli pienenä satubaletissa - sen katkaisi hirveä ikävä äitiä.
Katsotaan, miten Naakan käy. Balettitunneille eivät aikuiset mene mukaan, lapsi viedään paikan päälle ja haetaan noin puolen tunnin päästä pois.
Naakkaa on ihan selvästi jännittänyt, siitä osa hänen lausahduksistaan...onneksi saman baletin aloittaa kaksi muutakin tuttua tyttöä, joten luultavasti Naakan, 4v, harrastuselämä alkaa varsin kivuttomasti.
Pikkulasten harrastuselämä jakaa valtavasti mielipiteitä..tai miten sen nyt ottaa. Keskustelupalstoilla ja lehtiartikkeleissa kohistaan, mutta ei se nyt leikkikenttien reunoilla niin kohauta. Toisilla on harrastuksia jo vauvaiästä, toisilla harrastukset alkavat kouluiässä.
Rva:n mielipide on, ettei lapsi tarvitse harrastuksia alle kouluikäisenä. Kokonaan toinen asia on, että jotakin harrastetaan, koska se on kivaa. Sellaista kivaa rva Naakan baletistakin hakee, siis Naakalle. Jos näyttää, ettei päiväkoti ja harrastus vielä onnistu, niin sitten lopetetaan.
Rva:n varsinaiset kokemukset "baletoinnista" rajoittuvat yhteen vuoteen baletin alkeissa kolmasluokkalaisena. Muistan pitäneeni baletista, mutta en jatkanut, kun seuraavana vuonna olisi pitänyt matkustaa lähikaupunkiin bussilla, eikä rva vielä uskaltanut...eikä siitä niin kärsinyt.
Näillä kulmilla on havaittavissa myös sellaista ilmiötä, että kun lapsi aloittaa baletin, vanhempi aloittaa aikuisbaletissa seuraavana vuonna. Hmm...katsotaan, miten käy :D
Meillä Naakan baletista tulee maanantain juttu, mutta Touhikin "harrastaa". Alamme Touhin kanssa käydä paikallisen leikkipuiston taaperotuokiossa keskiviikkoisin. Siellä lauletaan, leikitään ja luojan kiitos, myös kahvitellaan.
Touhi kulkee luultavasti taaperotuokioissa tyytyväisenä äidin kanssa. Hän on oppimaisillaan seisomaan, ja seuraavaksi on oletettavasti vuorossa kävely. Se tietää rva:lle ryntäilyä eri suuntiin pelastamaan milloin mitäkin.
Tsemppiä balettiin, hyvin se varmasti menee!! :)
VastaaPoistaKyllä se meni hyvin, ja ensi viikolla sitten uudestaan :)
PoistaPitipä tulla välistä piipahtamaan vieraissa :)
VastaaPoistaBaletti kuulostaa niin ihanalta! Oon samaa mieltä ettei harrastuksia tarvita. Jotain mielekästä tekemistä on hyvä olla, mutta ehkä sitäkin voisi ajoittain vähän laajentaa sitä harrastuksen määritelmää. Hyviä niistä tulee vaikkei ole tasapäistetty ikäistensä kanssa. Lapsetkin on niin erilaisia, että harrastusten välttämättömyys ja yhteen muottiin pusertamisen tarve lähinnä kummeksuttaa.
- Aino
Mukavaa kun piipahdit! Ajatukseni asiasta ovat hyvin samansuuntaiset - sitten jos halu harrastaa enemmän lähtee lapsesta itsestä (ja meillä on siihen varaa :D ), niin antaa mennä vain, mielummin kyllä sitten vähän isompana.
PoistaHarrastukset on muuten mielettömän kaalliita. Ei mulla edelleenkään ole omakohtaista kokemusta, mutta järkyttyneenä olen kuunnellut tuttavien kertomuksia jääkiekon ja tanssiharrastusten hinnoista: satasia, jopa tuhansia euroja vuodessa. Eriarvoistavaa. :(
VastaaPoistaSe on äärimmäisen eriarvoistavaa. Mun mielestä niin sanottua matalan kynnyksen harrastustoimintaa pitäisi olla enemmän - täällä pk-seudulla harrastaminen taitaa olla oikein erityisen kallista... Ehkäpä koulujen jälkeinen kerhotoiminta, jonka kulta-aika oli jossakin 80-luvulla, olisi kehittämisen arvoinen asia. Muistan, että kävin joskus ainakin taidekerhossa, joka oli kävijälle maksuton. Kerhot stoppasivat 90-luvun alun lamaan. ..
Poista