Touhin vuosi

Vuosi ja neljä päivää sitten makasin heräämössä Kätilöopistolla, ja odotin, että jalkoihin tulee tunto. Selvitin innoissani poikamme nimeä hoitajalle, joka varmasti ymmärsi, että minuun oli pumpattu sen verran kipulääkettä, että olin toistaiseksi pirteä ja iloinen.

Minulla oli takana 54 tunnin synnytys, jonka tuloksena 3,7 -kiloinen ja 51-senttinen poikani oli syntynyt maailmaan. Tulisin vielä olemaan tosi kipeä, mutta se ei sillä hetkellä haitannut ollenkaan. Olin niin iloinen, kun minua lopulta lähdettiin kuljettamaan kohti lapsivuodeosastoa.

Osastolla kohtasin mieheni, joka vakavana piteli sylissään kapaloa, jonka sisällä poikamme oli. Kaikki oli ihan hyvin, mutta mieheni oli tuntenut epävarmuutta, ja oli iloinen, kun tulin paikalle.

Minä sain vauvan viereeni, se otti heti nännin suuhunsa ja alkoi imeä. Siitä se kaikki sitten lähti.

Nyt olemme eläneet vuoden nelihenkisenä perheenä. Vuosi on ollut raskas ja ihana. Syksyllä vanhempani auttoivat meitä paljon, samoin mieheni isä. Naakka oli päiväkodissa, ja minä vauvan kanssa kotona.

Talvella lähdimme kahdeksi kuukaudeksi minun lapsuudenpaikkakunnalleni asumaan, kun talossamme alkoi meluisa ja muutenkin asumista hankaloittava julkisivuremontti. Puolisoni oli vanhempainvapaalla marraskuusta toukokuuhun.

Huhtikuun alussa tulimme takaisin kaupunkiin, ja Touhin korvatulehduskierre alkoi. Loppukevät ja alkukesä menivät itkiessä ja valvoessa, kunnes Touhi seitsemän korvatulehduksen ja kuuden antibiootin jälkeen sai putket korviinsa - tulehdukset loppuivat.

Entäs Touhi itse? Nyt 1-vuotiaana hän on aivan valloittava! Hän on rakenteeltaan vanttera, mutta ei mikään pullukka. Hänellä on vaalea tukka ja siniset silmät. Hän hymyilee ja nauraa paljon, mutta itku muistuttaakin sitten viulusta lähtevää riitasointua...

Touhi pistää kaiken suuhunsa - siispä hänessä on kova vahtiminen. Hän seisoo tukea vasten, hetken ilman tukea, ja pitää yleensä yhdellä kädellä kiinni. Hän työntää tuolia ja kävelee siten. Syöttäessä hän haluaa oman lusikan.

Touhi rakastaa isosiskoa. Naakka osaa pelleillä hänen kanssaan parhaiten, ja Naakan näkeminen saa Touhin aina ilahtumaan. Touhi on aika kovaotteinen, ja saa toruja, kun vetää siskoa tukasta tai vaatteista.

Touhin unirytmi, varsinkin päiväunien aikaan, on vähän hakusessa - hän on todella herkkä äänille eikä oikein nuku myöskään rattaissa. Osa herkkäunisuudesta lienee luonnetta, osa voi olla jäännettä korvatulehduskierteestä, jolloin ei nukuttu.

Touhi aloittaa nyt kotisyksyn äidin kanssa, ja vuodenvaihteessa on edessä päiväkoti. Siitä alkaa taas uusi vaihe.