Näkökulmia liikenteeseen

Rva:lta toivottiin mielipidetekstiä...ensimmäinen ajatus oli, että eihän minulla ole mielipiteitä! Tätähän ei usko kukaan, joten lienee parasta keksiä aihe. Viime päivinä Rva on kuullut paljon puhuttavan liikenteestä, siispä liikenteeseen.

Blogissaan rva sivuaa lähes aina liikuntavammaisuutta, joten eiköhän se tähänkin tekstiin mukaan sujahda. 

Liikenne taas - se on oleellinen asia, joka on kanssamme syntymästä saakka. Melkein jokainen vauva lähtee synnytysosastolta henkilöautolla tai taksilla...ja milläs ne edesmenneet kuljetetaan - autolla nekin, mutta ei siitä sen enempää. 

Rva myöntää suoraan asuvansa keskellä isoa (ainakin suomalaisittain) kaupunkia. Täällä kulkevat henkilöautot, ratikat, bussit, metrot, junat ja pari lauttaakin. Minulla on kokemusta asuinpaikasta, jossa joukkoliikenne käsitti pari bussi- ja junavuoroa. 

Nuorena (siis parikymppisenä) rva oli suoraan sanottuna sitä mieltä, että autoilu on murha. Tämä johtui suureksi osaksi ympäristöaatteesta (ei ole kuollut vielä kokonaan), osaksi myös siitä, etten yksinkertaisesti pitänyt autoilusta.

Yksityisautoiluun minut tutustutti uudelleen silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni pikkuinen Mazda vuodelta 1978. Huristelimme sillä kesäisin, talvet se oli seisonnassa. Kun perheemme kasvoi, hmm, marsuperheeksi, auto vaihtui Citroen c5 -farmariin, vuosimallia 2004. 

Jälkimmäisen auton aikana niskani pamahti, ja murhaksi muuttui suurin piirtein kaikki liikkuminen. Muutin mieltäni mm. kävelykeskustoiden suhteen - jos kävelykeskusta olisi laaja, minä en p*rkele pystyisi kävelemään sinne - tarvitsin auton. 

Stadin lempikulkuvälineestä, ratikasta tuli vihoviimeinen, tärinän takia. Bussit olivat kamalia, juna ja metro taas tosi hyviä. Tarvitsin henkilöautoja, meidän autoa ja taksia, useasti. Mielipiteeni ovat siis muuttuneet matkan varrella laidasta laitaan.

Tämän kirjoituksen lopuksi listaan täälläpäin kulkevia vekottimia:

Yksityisauto: se on hyvä olemassa, auttaa tosi paljon, kun on pari pientä lasta. Se säästää myös rva:n niskaa, kun lastenvaunujen kanssa täytyy useimmiten seistä siellä tärisevässä kulkuneuvossa. Ekologinen ajo ja myös hybridiautot ovat hyvä ajatus (Meillä on nykyään hybridi). Mahdollisuus: vuokra-autot, taloyhtiöiden laina-autot jne...

Ratikka: Ratikka on rva:n lemppari liikenteessä, mutta ei todellakaan niskan takia. Se on urbaani ja jotenkin seikkailullinen vaihtoehto. Lastenvaunujen kanssa ratikka on usein kurja, kun edelleen on käytössä ratikoita, joihin vaunut ja rattaat pitää erikseen nostaa.

Bussi: Kyllä niitäkin tarvitaan - ei kaupunkiajossa se mukavin vaihtoehto, varsinkaan seistessä. Ratikoita ne korvaavat kätevästi. Aiheuttaa rva:lle edelleen niskaoireita.

Metro: Tosi mukava liikkuessa, paitsi maisemien kannalta. Länsimetro saisi valmistua viimein, automaattimetroille rva näyttää vihreää valoa. 

Junat: Junilla rva liikkuu nykyään tosi harvoin, opiskeluaikana taas tosi paljon, aina Keski-Eurooppaa myöten. Juna-asemille pitäisi saada portit, jotta liputta matkustaminen olisi vaikeampaa. Haaveita: Trans-Siperian juna. 

Lautta: Kesäinen Tukholman-reissu sai pohtimaan, miksei Helsingissä ole enemmän Suomenlinnan-lautan kaltaista lauttaliikennettä. Luulen, että perheemme käyttäisi lauttoja mielellään.