Kyllä kaupassa on mukavaa!
Parikymppisenä maalailin urbaanin tulevaisuuteni muun muassa näin: Ruokani hankin vain pienistä kivijalkakaupoista ja luomuna, ehdottomasti kangaskasseissa. Hävikkiä ei käytännössä ole, sillä kaikki hankitaan ja syödään huolella harkiten.
Totta toinen puoli...no, useimmiten ne kangaskassit (tai melkein, ne isot kestokassit, joita s-ryhmän kaupoissa myydään..ne, joissa on ruokien kuvia, meillä ainakin lime, appelsiini ja mansikka).
Minä 35-vuotiaana: kuljen jättikärryn kanssa pitkin jättikaupan käytäviä. Vieressäni kävelee (onneksi hän ei useimmiten kiukuttele) Naakka, Touhi istuu toisissa ostoskärryissä tai rattaissa. Metrin mittaisessa kauppalapussa on ostoksia laatikonnupeista kosteuspyyhkeisiin, ja ruokia siltä väliltä.
Nostelen tottuneesti 15 litraa maitoa kärryihin (siellä on jo toistasataa purkkia vauvanruokaa). Ostoksia on varmaan kaikista osastoista, ja loppujen lopuksi se perkuleen kärry on niin painava, että kääntämiseen saa todella käyttää voimia.
Romanttinen kommunikoimme puolison kanssa puhelimella ("Missä sä oot?" "Ootas, hyllyväli 34...jne.") Lopuksi perhe kokoontuu vessapaperihyllyllä tai jossakin muussa yhtä kiintoisassa paikassa.
Suurin piirtein näin jyräämme kauppareissun läpi noin kerran kolmessa viikossa. Muutoin käytämme lähikauppaa. "Hittituotteet" olivat tällä kertaa välikausihanskat Naakalle (halusi lilat, sain neuvoteltua pinkit, kun niissä oli paremmat heijastimet) sekä kurahousut (räikeät vihreänkeltaiset, ainakin poika näkyy helposti puistossa) Touhille. Touhi sai myös heijastinliivin, että varmasti näkyy.
Meillä on vaatteissa valtava reservi, josta usein löytyy kaikenlaista. Silti, jotakin menee aina rikki tai vaate ei sovi nuorimmaiselle. Silloin ostetaan.
Puolisoni on aivan haka pakkaamisessa. Minun tehtäväkseni jää kassalla maksaminen (kassahenkilökunta tykkää meistä varmasti, varsinkin niistä yli sadasta yksittäisestä pilttipurkista...) sekä jonkinlainen yleisenä valvojana toimiminen.
Kun palaamme autolle ja puoliso järkkäilee ostokset, auton takakontti näyttää siltä, kuin aikoisimme seuraavaksi ajella pimeille markkinoille ruokaa kaupittelemaan.
Kun palaamme kotiin, rentoudumme, miten parhaiten voimme. Aika kauas kivijalkakaupoista on tultu.
PS. Meillä on helpot lapset: tykkäävät kumpikin käydä kaupassa, eikä "Minä haluan" - raivareita ole juurikaan nähty.
PPS. Takaisin ajankohtaisiin aiheisiin: Tänään on osteopaatti, jännittävää! Aiheesta lisää lähitulevaisuudessa...
Totta toinen puoli...no, useimmiten ne kangaskassit (tai melkein, ne isot kestokassit, joita s-ryhmän kaupoissa myydään..ne, joissa on ruokien kuvia, meillä ainakin lime, appelsiini ja mansikka).
Minä 35-vuotiaana: kuljen jättikärryn kanssa pitkin jättikaupan käytäviä. Vieressäni kävelee (onneksi hän ei useimmiten kiukuttele) Naakka, Touhi istuu toisissa ostoskärryissä tai rattaissa. Metrin mittaisessa kauppalapussa on ostoksia laatikonnupeista kosteuspyyhkeisiin, ja ruokia siltä väliltä.
Nostelen tottuneesti 15 litraa maitoa kärryihin (siellä on jo toistasataa purkkia vauvanruokaa). Ostoksia on varmaan kaikista osastoista, ja loppujen lopuksi se perkuleen kärry on niin painava, että kääntämiseen saa todella käyttää voimia.
Romanttinen kommunikoimme puolison kanssa puhelimella ("Missä sä oot?" "Ootas, hyllyväli 34...jne.") Lopuksi perhe kokoontuu vessapaperihyllyllä tai jossakin muussa yhtä kiintoisassa paikassa.
Suurin piirtein näin jyräämme kauppareissun läpi noin kerran kolmessa viikossa. Muutoin käytämme lähikauppaa. "Hittituotteet" olivat tällä kertaa välikausihanskat Naakalle (halusi lilat, sain neuvoteltua pinkit, kun niissä oli paremmat heijastimet) sekä kurahousut (räikeät vihreänkeltaiset, ainakin poika näkyy helposti puistossa) Touhille. Touhi sai myös heijastinliivin, että varmasti näkyy.
Meillä on vaatteissa valtava reservi, josta usein löytyy kaikenlaista. Silti, jotakin menee aina rikki tai vaate ei sovi nuorimmaiselle. Silloin ostetaan.
Puolisoni on aivan haka pakkaamisessa. Minun tehtäväkseni jää kassalla maksaminen (kassahenkilökunta tykkää meistä varmasti, varsinkin niistä yli sadasta yksittäisestä pilttipurkista...) sekä jonkinlainen yleisenä valvojana toimiminen.
Kun palaamme autolle ja puoliso järkkäilee ostokset, auton takakontti näyttää siltä, kuin aikoisimme seuraavaksi ajella pimeille markkinoille ruokaa kaupittelemaan.
Kun palaamme kotiin, rentoudumme, miten parhaiten voimme. Aika kauas kivijalkakaupoista on tultu.
PS. Meillä on helpot lapset: tykkäävät kumpikin käydä kaupassa, eikä "Minä haluan" - raivareita ole juurikaan nähty.
PPS. Takaisin ajankohtaisiin aiheisiin: Tänään on osteopaatti, jännittävää! Aiheesta lisää lähitulevaisuudessa...
Miksi ihmeessä lapsen nimi on Naakka?
VastaaPoista