Kadonnut pipo
Rva:pa oli eilen ravintolassa..ihan tästä samasta talosta olevan, samanlaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön kanssa (ihanaa <3 ) sinne rva kiirehti hierojalta. Tänään, aamulla, rva oli jälleen lähdössä asioille.
Lähtökiireessä rva huomasi, että pipo jäi johonkin...asioilla käynnin päätteeksi rva porhalsi läpi sekä hierontapaikan että ravintolan. Sieltähän se pipo löytyi, tuli kiitollinen olo.
Asioilla käynnin tuloksena Niskasilta löytyy nyt varusteet Naakan balettiesitystä varten. Hankinta tapahtui vähän viime tipassa, mutta vältyinpähän kaupungille lähdöltä Touhin kanssa. Sinne perkuleen balettitunnille Naakka täytyy kuitenkin viedä Touhin kanssa.
Mitä pidemmälle joulukuu kuluu, sitä vaihtelevammiksi päivät (ja yöt) ovat Niskasilla tulleet. Flunssa on iskenyt itse kuhunkin perheenjäseneen, mikä taas on lisännyt valveillaolotunteja öiseen aikaan. Nyt taudit näyttäisivät kuitenkin helpottavan.
Iloksemme sää on pikkuhiljaa parantunut, ja sitä kautta ulkoilukin on mukavampaa. Vaikka lunta ei niinkään ole, on lasten kanssa suuri helpotus, kun mitään ei ainakaan sada. Se muodostuu merkitykselliseksi, kun siirtymiä ja sananmukaista ulkoiluttamista kertyy päivittäin paljon.
Joulu..no huh! Täytyy sanoa, että viime aikoina se on tuntunut lähinnä pakolliselta uurastukselta, joka täytyy viedä läpi, jotta voisi alkaa toipua koko myllerryksestä suunnileen tapaninpäivän aikaan. On siinä toki kivoja hetkiäkin, ja nyt lahjat on ainakin hankittu (paketointi on vielä aika vaiheessa).
Elikkä, rva:n blogi ei nyt taida kilpailla samassa sarjassa tunnelmallisten joulunodotusblogien kanssa. Niitä on kyllä kiva lueskella ja katsella, ei sen puoleen. Olisin iloinen assistentista, joka toisi vuodenaikajuhlat eteeni valmisteltuina, ja minä lähinnä tyytyväisenä fiilistelisin...lähimmäs joulutunnelmaa olen tähän mennessä päässyt Touhin joulumuskarissa viime perjantaina.
Tänään erityisen mukavalta on tuntunut juurikin tuo löytynyt pipo. Olen suurimman osan elämääni ollut pipopää, yläasteella taisi olla lyhyt ajanjakso, jolloin pipon käyttö ei ollut cool (silloinkin vedin sellaisen päähäni, kun kukaan ei ollut näkemässä).
Tämä kyseinen valkoinen pipo liittää minut myös erääseen naisporukkaan, jolle muotoutui oma nimikin, koska meillä kaikilla sattui viime talvena olemaan valkoinen tupsupipo! Tämä porukka on erityinen, tapasin heitä viikoittain kolmen vuoden ajan. Nyt kommunikaatiomme jatkuu suljetussa fb-ryhmässä.
Tänään illalla rva, Naakka ja Touhikin, valmistautuvat Naakan huomiseen balettiesitykseen. Luvassa ei ole ihan läpihuutojuttu, sillä se tapahtuu teatterissa x, jonne lapsi täytyy toimittaa aikaisin iltapäivällä. Takaisin 4-vuotiaamme palautetaan vasta esityksen jälkeen. Uskon, että Naakka selviää hienosti <3
Lähtökiireessä rva huomasi, että pipo jäi johonkin...asioilla käynnin päätteeksi rva porhalsi läpi sekä hierontapaikan että ravintolan. Sieltähän se pipo löytyi, tuli kiitollinen olo.
Asioilla käynnin tuloksena Niskasilta löytyy nyt varusteet Naakan balettiesitystä varten. Hankinta tapahtui vähän viime tipassa, mutta vältyinpähän kaupungille lähdöltä Touhin kanssa. Sinne perkuleen balettitunnille Naakka täytyy kuitenkin viedä Touhin kanssa.
Mitä pidemmälle joulukuu kuluu, sitä vaihtelevammiksi päivät (ja yöt) ovat Niskasilla tulleet. Flunssa on iskenyt itse kuhunkin perheenjäseneen, mikä taas on lisännyt valveillaolotunteja öiseen aikaan. Nyt taudit näyttäisivät kuitenkin helpottavan.
Iloksemme sää on pikkuhiljaa parantunut, ja sitä kautta ulkoilukin on mukavampaa. Vaikka lunta ei niinkään ole, on lasten kanssa suuri helpotus, kun mitään ei ainakaan sada. Se muodostuu merkitykselliseksi, kun siirtymiä ja sananmukaista ulkoiluttamista kertyy päivittäin paljon.
Joulu..no huh! Täytyy sanoa, että viime aikoina se on tuntunut lähinnä pakolliselta uurastukselta, joka täytyy viedä läpi, jotta voisi alkaa toipua koko myllerryksestä suunnileen tapaninpäivän aikaan. On siinä toki kivoja hetkiäkin, ja nyt lahjat on ainakin hankittu (paketointi on vielä aika vaiheessa).
Elikkä, rva:n blogi ei nyt taida kilpailla samassa sarjassa tunnelmallisten joulunodotusblogien kanssa. Niitä on kyllä kiva lueskella ja katsella, ei sen puoleen. Olisin iloinen assistentista, joka toisi vuodenaikajuhlat eteeni valmisteltuina, ja minä lähinnä tyytyväisenä fiilistelisin...lähimmäs joulutunnelmaa olen tähän mennessä päässyt Touhin joulumuskarissa viime perjantaina.
Tänään erityisen mukavalta on tuntunut juurikin tuo löytynyt pipo. Olen suurimman osan elämääni ollut pipopää, yläasteella taisi olla lyhyt ajanjakso, jolloin pipon käyttö ei ollut cool (silloinkin vedin sellaisen päähäni, kun kukaan ei ollut näkemässä).
Tämä kyseinen valkoinen pipo liittää minut myös erääseen naisporukkaan, jolle muotoutui oma nimikin, koska meillä kaikilla sattui viime talvena olemaan valkoinen tupsupipo! Tämä porukka on erityinen, tapasin heitä viikoittain kolmen vuoden ajan. Nyt kommunikaatiomme jatkuu suljetussa fb-ryhmässä.
Tänään illalla rva, Naakka ja Touhikin, valmistautuvat Naakan huomiseen balettiesitykseen. Luvassa ei ole ihan läpihuutojuttu, sillä se tapahtuu teatterissa x, jonne lapsi täytyy toimittaa aikaisin iltapäivällä. Takaisin 4-vuotiaamme palautetaan vasta esityksen jälkeen. Uskon, että Naakka selviää hienosti <3
Kommentit
Lähetä kommentti