Voihan väsymystä!
Rva:han iskee välillä lasten kanssa puuhatessa ihan fyysinen väsymys. Yleensä se alkaa vasta iltapäivän puolella, kun olen nostellut Touhia parikymmentä kertaa johonkin ja jostakin pois. Olen myös yleensä siinä vaiheessa kontannut lattialla, kiivennyt johonkin ja heittänyt ulkoilukeikan Touhin ja rattaiden kanssa (tänään Naakan, Touhin, rattaiden ja ruokaostosten kanssa).
Lapsillani on myös salamannopea refleksi huomata, että äiti on istuutunut. Silloin nyt ainakin täytyy nousta ylös ja mennä auttamaan jossakin, ihan missä tahansa. Jos äiti menee ihan makuulleen, esimerkiksi nuoremman päiväunien aikaan, siitä täytyy nousta kolmen minuutin välein ylös, kun 4-vuotiaalla on joku kriisi, huh!
Siksipä, kun lapset ovat menneet nukkumaan, rva pääasiassa istuu...tai lojuu jossakin. Noin kymmenen minuutin jumppahetki on ok, onneksi siinä ajassa ehtii tehdä yllättävän paljon. Venytellä voin kyllä sen lisäksi...ainakin joskus.
Henkinenkin väsymys on tuttua rva:lle. Pysyn edelleen kannassani, etten ole mikään luontainen kotiäitihahmo. Tämä menee ihan hyvin ja päivissä on paljon hienoja hetkiä...silti, kaipaan ihan uskomattoman paljon keskittymistä..siis sitä, ettei koko ajan tarvitsisi olla valmis keskeyttämään ihan mikä tahansa toimi ihan missä vaiheessa tahansa, kun jompikumpi palosammuttimistani käynnistyy.
Henkistä väsymystäni hoidan...no, omalla ajalla. Tänään se sisälsi 45 minuutin lenkin sekä nyt noin tunnin ennen nukkumaanmenoa. Pienikin kahvihetki auttaa huomattavan paljon, ja huomaan olevani taas ihan mukiinmenevä vanhempi.
Illalla minä yleensä luen blogeja ja kirjoitan välillä omaani. Pelaan välillä jotakin peliä. Televisiota katselen tällä hetkellä aika vähän, useimmiten lähinnä kymppiuutiset.
Aina illalla luen ennen nukkumaanmenoa. minulla on aina kaksi kirjaa menossa samanaikaisesti. Näin on ollut varmaankin aina. Rupesin juuri pohtimaan, että olen tainnut lukea illalla ennen nukkumaanmenoa aina 7-vuotiaasta asti.
Edellisessä kirjoituksessa taisin kertoa, mitä luen tällä hetkellä. Ai niin, viidettä Harry Potteria en maininnut, luen myös kirjoja moneen kertaan. Yritän mennä ajoissa nukkumaan, ja aina välillä onnistunkin.
PS. Melkein viimeinen iltatoimeni on kalojeni ruokinta. Tämä on vähän hassu aika, koska missaan koko ruokahetken, kun valot ovat olleet poissa jo useamman tunnin. En ole siltikään onnistunut muuttamaan totuttua rutiiniani.
PPS. En voi nukkumaan käydessä koskaan tietää, milloin uni keskeytyy. Viime yönä eka keskeytys tuli 1.30, se oli Naakka, joka luuli pääsevänsä katsomaan aamupiirrettyjä...
PPPS. Kaikesta väsymyksestäni huolimatta olen näemmä onnistunut tuottamaan yksilön, joka on melkein valmis aloittamaan uransa Dingossa, hän on melkein kuin Nipa:
Lapsillani on myös salamannopea refleksi huomata, että äiti on istuutunut. Silloin nyt ainakin täytyy nousta ylös ja mennä auttamaan jossakin, ihan missä tahansa. Jos äiti menee ihan makuulleen, esimerkiksi nuoremman päiväunien aikaan, siitä täytyy nousta kolmen minuutin välein ylös, kun 4-vuotiaalla on joku kriisi, huh!
Siksipä, kun lapset ovat menneet nukkumaan, rva pääasiassa istuu...tai lojuu jossakin. Noin kymmenen minuutin jumppahetki on ok, onneksi siinä ajassa ehtii tehdä yllättävän paljon. Venytellä voin kyllä sen lisäksi...ainakin joskus.
Henkinenkin väsymys on tuttua rva:lle. Pysyn edelleen kannassani, etten ole mikään luontainen kotiäitihahmo. Tämä menee ihan hyvin ja päivissä on paljon hienoja hetkiä...silti, kaipaan ihan uskomattoman paljon keskittymistä..siis sitä, ettei koko ajan tarvitsisi olla valmis keskeyttämään ihan mikä tahansa toimi ihan missä vaiheessa tahansa, kun jompikumpi palosammuttimistani käynnistyy.
Henkistä väsymystäni hoidan...no, omalla ajalla. Tänään se sisälsi 45 minuutin lenkin sekä nyt noin tunnin ennen nukkumaanmenoa. Pienikin kahvihetki auttaa huomattavan paljon, ja huomaan olevani taas ihan mukiinmenevä vanhempi.
Illalla minä yleensä luen blogeja ja kirjoitan välillä omaani. Pelaan välillä jotakin peliä. Televisiota katselen tällä hetkellä aika vähän, useimmiten lähinnä kymppiuutiset.
Aina illalla luen ennen nukkumaanmenoa. minulla on aina kaksi kirjaa menossa samanaikaisesti. Näin on ollut varmaankin aina. Rupesin juuri pohtimaan, että olen tainnut lukea illalla ennen nukkumaanmenoa aina 7-vuotiaasta asti.
Edellisessä kirjoituksessa taisin kertoa, mitä luen tällä hetkellä. Ai niin, viidettä Harry Potteria en maininnut, luen myös kirjoja moneen kertaan. Yritän mennä ajoissa nukkumaan, ja aina välillä onnistunkin.
PS. Melkein viimeinen iltatoimeni on kalojeni ruokinta. Tämä on vähän hassu aika, koska missaan koko ruokahetken, kun valot ovat olleet poissa jo useamman tunnin. En ole siltikään onnistunut muuttamaan totuttua rutiiniani.
PPS. En voi nukkumaan käydessä koskaan tietää, milloin uni keskeytyy. Viime yönä eka keskeytys tuli 1.30, se oli Naakka, joka luuli pääsevänsä katsomaan aamupiirrettyjä...
PPPS. Kaikesta väsymyksestäni huolimatta olen näemmä onnistunut tuottamaan yksilön, joka on melkein valmis aloittamaan uransa Dingossa, hän on melkein kuin Nipa:
Kommentit
Lähetä kommentti