Outolintu

Kun erosin puolisostani ja hän muutti pois yhteisestä kodistamme, liityin heti erääseen ryhmään, jossa eronneet keskustelevat pääasiassa lapsiin ja huoltajuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Taustana kerron nyt, kuten on varmaankin ilmennyt, meillä on yhteishuoltajuus 1- ja 5-vuotiaista lapsistamme. Tämä tarkoittaa sitä, että päätämme lapsia koskevista asioista yhdessä, ja meillä on esim. yhtäläinen oikeus saada tietoa viranomaistahoilta lapsiin liittyvistä asioista.

No, eräs syy ryhmään liittymiseen oli, josko löytyisi vertaistukea tilanteeseemme. Huomasin nimittäin, että olen taas kerran tilanteessa, jossa jokin minuun liittyvä asia on niin erikoislaatuinen, että tietoa ja ohjeistusta on erittäin vaikea löytää. 

Vuonna 2009 ongelmani oli whiplashin jälkitila. Nyt, kun haasteenani on eronneen pariskunnan vuoroasuminen (lapset siirtyvät asunnosta toiseen suhteellisen harvoin), olen havainnut olevani jälleen tilanteessa, jossa ulkopuolisia neuvoja tai vertaistukea on vaikea saada.

H-moilasina on ollut sekä kirkon perheasiainkeskuksen että perheneuvolan väki. Täytyy tässä mainita, että edellinen taho piti ratkaisua kunnioitettavana, jälkimmäinen tosi outona ja kenties lasta hämmentävänä.

Ei varmaan tarvitse mainita, että minkäänlaista ammatilliseen kokemukseen liiittyvää infoa ei tietenkään herunut...tuli taas mieleen niskan retkahdusvamma ;) 

Sain ryhmässä muutaman hyvin vähättelevän kommentin tilanteestani, joista en kyllä lannistunut. Niiden perusteella kuulun niihin, joiden tulisi olla onnellisia, koska molemmat vanhemmat ylipäätänsä suostuvat tapaamaan lapsiaan. 

No, onhan se näinkin, kommentti tuo mieleeni erään vuosien takaisen kommentin, jossa minua niskavaivoineni, verrattiin kuolemansairaaseen ihmiseen, ja käskettiin olemaan valittamatta....mutta kun 27-vuotias ihminen ei kertakaikkiaan pysty olemaan valittamatta, jos huimauksen takia ei pääse ulos, ja oksentamatta ei pääse neljän metrin päähän vessaan. Kukaan ei osaa kertoa aikaa, kuinka kauan tilanne tulee kestämään (minun kohdallani pahimman ajan pituudeksi tuli 1,5 vuotta). 

Josko tästä jotakin opppisimme...ongelmia ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Omasta mielestäni ei tarvitse olla ihan kriisitilanteessa, jos avautuu jostakin ongelmasta ja haluaa apua ja keskustelua. Selvisin itse kriittisimmästä whiplash-vaiheesta juurikin ratkomalla pienempiä ja suurempia ongelmia. 

Nyt haluan jakaa vertaistukea ja kokemustietoa niskan retkahdusvammasta ja sen jälkitilasta. Samalla tavalla haluan pala palalta käsitellä tätä aikuisten vuoroasumista eron jälkeen. Kokemusperäistä tietoa löytyy niskan retkahdusvamman jälkitilasta vähän enemmän ja vanhempien vuoroasumisesta vieä hieman vähemmän =) 

Mukavaa viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys