Vauva-aika, kyllä- ja ei-lista
Tällä kertaa rva päätti kirjoittaa pienen muistelon 2013- ja 2016- syntyneiden vauvojensa arkeen liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista.
Rva muistaa, kuinka uudet termit vain vilisivät silmissä...elettiin vuotta 2012, ja rva oli juuri tiedostanut päätyvänsä todennäköisesti äidiksi seuraavan vuoden toukokuussa. Kaikki oli uutta ja käsitteiden määrä oli suorastaan ahdistava.
Vauvan saamiseen ja vanhemmuuteen liittyy mielestäni aivan valtavasti "pitäisi"-juttuja. Tuntuu, että yhtäkkiä kaikkien pitäisi rakentaa vanhemmuutensa tasan samanlaisiin puitteisiin, vaikka jokainen perhe on oikeasti erilainen.
Tässä kirjoituksessa rva on päättänyt listata meillä toimineita ja toimimattomia juttuja unohtamatta pilkettä silmäkulmasta. Aloitan ei-listasta ja etenen kyllä-listaan. Loppuun sain muutaman jutun, joka jäi kokeilematta, kun lasten vauvaikä loppui.
Nämä eivät iskeneet:
Värikylpy
Sanon ihan suoraan, että yök! En tykkää, kun ruualla sotataan. Kun edes ajatus vauvan viemisestä värikylpyyn (tai sotkun siivoaminen sen jälkeen) nostatti inhon väreet rva:lle, ilmoittautuminen todellakin jäi.
Suuri osa vanhemmista tuntuu kuitenkin pitävän tästä lajista ja jopa toteuttavan sitä kotosalla. Lapseni voivat ehkäpä toteuttaa sitä isoina omassa kodissaan, joko itsensä tai jälkeläistensä kanssa...
Sormiruokailu
Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin edellinenkin, eli sotku inhottaa. No, esikoiselle taisin antaa parsannuppuja tai jotakin sellaista imeskeltäväksi. En tiedä, hyötyikö hän siitä vai ei. Häntä ja kuopusta syötin lusikalla, kunnes oppivat sen itse. Naakka on jo toki täysoppinut, Touhi tarvitsee vielä välillä apua.
Sormiruokailukin on kuulemma vauvalle hyvä juttu - ei vain ollut meidän juttu. Nuorempi tykkää nyt maistella uusia makuja ja koostumuksia, vanhempi ei sitten yhtään.
Kantoliina
Tästä olin oikeasti innostunut ennen esikoista, ja jopa hankin sellaisen! Olisin tykännyt kulkea vauva kantoliinassa katseilta piilossa ehkä rintaa imien. No, en sitten koskaan älynnyt, miten se liina pitää sitoa, jotta pysyy.
Kerran sain jo Naakan pysymään "pussissa". Kului viisi sekuntia, ja vauva humpsahti pois pussista - onneksi vain syliini! Sen jälkeen totesin, että minä ja kantoliina emme turvallisuussyistä sovi yhteen - kantoliina sai lähteä. Eikä Naakka edes suostunut imetykseen.
Perhepeti
Tähän itselläni ei ole ollut minkäänlaista vetoa. Tarvitsen nukkuessani oman tilani, ja jos Naakka näkee välillä painajaisia, hän tulee toki silloin viereeni. Pääasiassa tuntuu siltä, että kun kaikki nukkuvat omissa sängyissään, yöt sujuvat paremmin. Samaa argumenttia käyttävät muuten myös perhepedin kannattajat ;)
Myönnän myös, että tunnen tarvitsevani pienen etäisyyden lapsiini edes yöllä.
Luonnonmukainen synnytys
Tätä vouhotusta en oikeasti ymmärrä. Tai ehkä se johtuu osaksi siitäkin, että olen synnyttänyt kaksi kertaa, ja synnytysteni yhteiskesto on tasan 100 tuntia.
Periaatteessa monenlaiset luonnonmukaisuudet ovat mielestäni kiehtovia, ja olen yrittänyt viehättyä tästäkin lukemalla asiasta artikkelin toisensa jälkeen. En vain pääse ajatuksesta, että jos kerran apukeinoja siihen julmettuun, päiväkausien kipuun on keksitty, miksi niitä ei saisi käyttää?
Toiseksi, ainakin jälkimmäinen, ellei ensimmäinenkin vauvani, olisi kuollut, mikäli homman olisi annettu edetä luonnonmukaista tahtia. Halleluja, kivunlievitys ja kehittynyt terveyden- ja sairaanhoitojärjestelmämme! Amen.
Itsetehdyt soseet
Pohdin vähän, kuuluuko tämä kokonaan tälle puolelle...tein nimittäin molemmille lapsille itse soseita jonkin verran. Kuitenkin totesin, että kiinnostukseni ei oikein ole tällä alueella. Lapseni ovat kasvaneet pääasiassa purkkiruualla. Touhi syö vieläkin useimmiten lounaaksi purkkiruuan. Naakka syö ajoittain spagetti bolognesen...
Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että nuorimmainenkin, 1v 9kk, syö joka päivä myös samaa ruokaa siskonsa ja minunkin kanssani. Pääosin kokkaan ruuan itse, mutta eineksiäkin käytämme.
Mutta itsetehtyihin soseisiin...minä olen ja olen ollut aiemminkin se pääasiallinen ruuanlaittaja. Saan aikaiseksi ihan hyvää ruokaa, mutta ruuanlaitto, saati sitten leivonta eivät ole ensisijaisia kiinnostuksen kohteitani. En myöskään ole tuntenut pelkoa, saavatko vauvani/taaperoni tarvitsemansa purkkiruuasta. Esikoinen on sopusuhtainen viisivuotias. Kuopus on jämäkkä 1-vuotias.
Vauvauinti
Hmm...rva ei halua ottaa vastuuta vauvan hengissäpitämisestä vedessä...lisäksi ne vauvauinnit tunnutaan järjestävän mahdollisen aikaisin viikonloppuaamuisin, jolloin rva ei ainakaan halua olla liikkeellä, ellei ole pakko.
Lapsentahtisuus
Tuotanoinniin...minä tykkään päivärytmistä ja -rutiineista, ja olen ohjannut vauvojani niihin niin pienestä kuin se on vain ollut mahdollista (joskus toimi, joskus ei). Ruokinnat jne. asettuivat molemmilla vauvoilla hyvin nopeasti tiettyihin kellonaikoihin, ja vuorokausirytmiin päiväunineen jne. päästiin noin puolen vuoden ikään mennessä. Molemmat ovat nukkuneet vain yhdet päiväunet aika pienestä saakka.
Jos en ole ymmärtänyt lapsentahtisuutta väärin, niin meillä on taidettu pyrkiä juurikin siitä pois. Parhaiten on toiminut, kun ruokailuilla, nukkumisilla jne. on ollut tietyt aikansa, toki hieman tilanteen mukaan joustaen.
Näistä sen sijaan tuli lemppareita:
Kestovaipat
Tämä on monen inhokki, mutta rva tykästyi kestovaippailuun, ja etsi tietoa vaipoista jo odotusaikana. Jätemäärä huolestutti, ja minua toisaalta ilahdutti ajatus siitä, että vaippoja olisi aina kotona saatavilla. Lisäksi kestovaipat ovat ylisöpöjä!
Opettelin siis AIO:t, sisävaipat, kuoret ja taskut. Parhaiksi osoittautuivat taskut, eli sellaiset, joihin laitetaan sisälle tarvittu määrä täytteitä. Ihan vastasyntyneille en oikein löytänyt sopivia vaippoja, homma alkoi toimia, kun kiloja oli noin viisi ja reidet olivat vastasyntyneen reisiä paksummat.
Kokonaan meillä ei ole koskaan kestoiltu, tällä hetkellä vaippaiässä on vielä Touhi, joka käyttää kestoja noin 50-prosenttisesti.
Perhekahvilat
Uskaltauduin perhekahviloihin jo Naakan ollessa ihan pieni. Aluksi kyllä jännitti, mutta totesin vapaamuotoisen kahvittelun lapsille sopivan ympäristön kera ihan mahtavaksi jutuksi. Käymme säännöllisesti MLL:n perhekahvilassa sekä leikkipuiston sisätiloissa erilaisissa aamupäivä-aktiviteeteissa.
Olen tavannut perhekahvilassa ihan mahtavia äitejä ja isiä lapsineen. Henkilökunta leikkipuistoissa on ollut osaavaa ja tsemppaavaa, ja voin kyllä suositella niitä kaikille. Silti, ne eivät ole kaikkien juttu. Joku on jopa sanonut, että siellä käyvät järkyt päällepäsmärimammat (kuten ilmeisesti rva ;), jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, huh!
Vauvatus
Toimenpiteen nimi on kamala, mutta homma toimi lapsillani...itse asiassa molemmat tykkäsivät siitä valtavasti. Vauvatuksessa tehdään esim. pyöritysliikkeitä vauvan käsillä, potkimisia jaloilla jne. Toistoja tehdään useampi kerrallaan. Samalla voidaan toistaa esim. runoja ja hokemia tai vaikka laulaa.
Se ei ole varsinaista jumppaa, vaan toistamisten avulla vauva oppii oman kehonsa liikeratoja ja on kosketuksen ja katsekontaktin kautta vuorovaikutuksessa aikuiseen. Tämä oli ihanaa!
Säännöllinen päivärytmi
Ei se pieni vauva elä kello kaulassa, mutta tähän pyrittiin melkein alusta asti. Toimii meillä.
Vauvamuskari
Voi että, kun minä nautin, ja erityisesti nuorempi lapseni. Nyt ollaan kyllä jo taaperomuskarivaiheessa, mutta olen itse sen verran musikaalinen, että musiikki vuorovaikutuksen ja yhdessä olemisen tapana on minulle todella luonteva.
Touhi tykkää musiikista, laulamisesta, tanssista ja taputuksista. Uskon myös, että varhainen musiikin harrastaminen kehittää lapsen musikaalisisa kykyjä jo ihan pienestä alkaen. Nyt muskarivaihe loppuu, ja tilalle tulevat päiväkodin musiikkihetket.
Verkostoituminen
Jos voin jostakin antaa itselleni hatunnoston, niin se on verkostoituminen kotiäitiaikanani. Kun muutimme tälle alueelle, menin ihan asiakseni kerhoihin ja leikkipuistoon, ja aloin jutella muille vanhemmille.
Pikkuhiljaa selvisi, kuka missäkin asuu, ja kenellä on samanikäisiä lapsia. Parasta on ollut, kun on todettu, että taidetaan asua ihan samassa talossa. Viimeisin parannus yhteydenpitoon on todellakin ollut whatsapp-ryhmä talomme pikkulapsiperheille. Ilmoitamme vain, että nyt ollaan menossa ulos, kuka muu lähtisi. Melkein aina löytyy seuraa.
Tänä vuonna, kun pitkä parisuhteeni kriisiytyi ja päättyi eroon, on vanhempi-verkostostani tullut melkeinpä elintärkeä.
Vuoroasuminen eroperheessä
Tämä ei liity suoraan vauvoihin, vaan uuteen asumiskuvioomme. Koskapa yhteydenpito exän kanssa toimii, olemme päätyneet ratkaisuun, jossa lapset ovat pääasiassa luonani. Tämä tarkoittaa sitä, että he tällä hetkellä siirtyvät isälleen vain joka toinen viikonloppu.
Suurin syy oli ehkäpä kuitenkin lastemme ikä - mielestämme he ovat esimerkiksi vuoroasumiseen, siis lasten, vielä liian pieniä.
Siispä vuorottelemme siten, että exä tulee hoitamaan lapsia kanssani useina iltapäivinä/iltoina viikossa. Meillä kummallakin on arkena yksi vapaailta ja -yö. Minä vietän tällä hetkellä vapaani exän asunnolla, ja hän on silloin asunnollani lasten kanssa.
Mitä olisin halunnut kokeilla:
- vauvatanssi (kokeilin kerran, mutta jo liian ison vauvan kanssa)
- bumbo-tuoli (tämä vaikutti ihanalta ja kätevältä, mutta jäi hankkimatta)
- vauvakino (leffassa olisi ollut kivaa käydä vauvan kanssa)
Ehkä näitä on muitakin, saatanpa päivittää listaa, kun tulee mieleen =)
Rva muistaa, kuinka uudet termit vain vilisivät silmissä...elettiin vuotta 2012, ja rva oli juuri tiedostanut päätyvänsä todennäköisesti äidiksi seuraavan vuoden toukokuussa. Kaikki oli uutta ja käsitteiden määrä oli suorastaan ahdistava.
Vauvan saamiseen ja vanhemmuuteen liittyy mielestäni aivan valtavasti "pitäisi"-juttuja. Tuntuu, että yhtäkkiä kaikkien pitäisi rakentaa vanhemmuutensa tasan samanlaisiin puitteisiin, vaikka jokainen perhe on oikeasti erilainen.
Tässä kirjoituksessa rva on päättänyt listata meillä toimineita ja toimimattomia juttuja unohtamatta pilkettä silmäkulmasta. Aloitan ei-listasta ja etenen kyllä-listaan. Loppuun sain muutaman jutun, joka jäi kokeilematta, kun lasten vauvaikä loppui.
Nämä eivät iskeneet:
Värikylpy
Sanon ihan suoraan, että yök! En tykkää, kun ruualla sotataan. Kun edes ajatus vauvan viemisestä värikylpyyn (tai sotkun siivoaminen sen jälkeen) nostatti inhon väreet rva:lle, ilmoittautuminen todellakin jäi.
Suuri osa vanhemmista tuntuu kuitenkin pitävän tästä lajista ja jopa toteuttavan sitä kotosalla. Lapseni voivat ehkäpä toteuttaa sitä isoina omassa kodissaan, joko itsensä tai jälkeläistensä kanssa...
Sormiruokailu
Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin edellinenkin, eli sotku inhottaa. No, esikoiselle taisin antaa parsannuppuja tai jotakin sellaista imeskeltäväksi. En tiedä, hyötyikö hän siitä vai ei. Häntä ja kuopusta syötin lusikalla, kunnes oppivat sen itse. Naakka on jo toki täysoppinut, Touhi tarvitsee vielä välillä apua.
Sormiruokailukin on kuulemma vauvalle hyvä juttu - ei vain ollut meidän juttu. Nuorempi tykkää nyt maistella uusia makuja ja koostumuksia, vanhempi ei sitten yhtään.
Kantoliina
Tästä olin oikeasti innostunut ennen esikoista, ja jopa hankin sellaisen! Olisin tykännyt kulkea vauva kantoliinassa katseilta piilossa ehkä rintaa imien. No, en sitten koskaan älynnyt, miten se liina pitää sitoa, jotta pysyy.
Kerran sain jo Naakan pysymään "pussissa". Kului viisi sekuntia, ja vauva humpsahti pois pussista - onneksi vain syliini! Sen jälkeen totesin, että minä ja kantoliina emme turvallisuussyistä sovi yhteen - kantoliina sai lähteä. Eikä Naakka edes suostunut imetykseen.
Perhepeti
Tähän itselläni ei ole ollut minkäänlaista vetoa. Tarvitsen nukkuessani oman tilani, ja jos Naakka näkee välillä painajaisia, hän tulee toki silloin viereeni. Pääasiassa tuntuu siltä, että kun kaikki nukkuvat omissa sängyissään, yöt sujuvat paremmin. Samaa argumenttia käyttävät muuten myös perhepedin kannattajat ;)
Myönnän myös, että tunnen tarvitsevani pienen etäisyyden lapsiini edes yöllä.
Luonnonmukainen synnytys
Tätä vouhotusta en oikeasti ymmärrä. Tai ehkä se johtuu osaksi siitäkin, että olen synnyttänyt kaksi kertaa, ja synnytysteni yhteiskesto on tasan 100 tuntia.
Periaatteessa monenlaiset luonnonmukaisuudet ovat mielestäni kiehtovia, ja olen yrittänyt viehättyä tästäkin lukemalla asiasta artikkelin toisensa jälkeen. En vain pääse ajatuksesta, että jos kerran apukeinoja siihen julmettuun, päiväkausien kipuun on keksitty, miksi niitä ei saisi käyttää?
Toiseksi, ainakin jälkimmäinen, ellei ensimmäinenkin vauvani, olisi kuollut, mikäli homman olisi annettu edetä luonnonmukaista tahtia. Halleluja, kivunlievitys ja kehittynyt terveyden- ja sairaanhoitojärjestelmämme! Amen.
Itsetehdyt soseet
Pohdin vähän, kuuluuko tämä kokonaan tälle puolelle...tein nimittäin molemmille lapsille itse soseita jonkin verran. Kuitenkin totesin, että kiinnostukseni ei oikein ole tällä alueella. Lapseni ovat kasvaneet pääasiassa purkkiruualla. Touhi syö vieläkin useimmiten lounaaksi purkkiruuan. Naakka syö ajoittain spagetti bolognesen...
Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että nuorimmainenkin, 1v 9kk, syö joka päivä myös samaa ruokaa siskonsa ja minunkin kanssani. Pääosin kokkaan ruuan itse, mutta eineksiäkin käytämme.
Mutta itsetehtyihin soseisiin...minä olen ja olen ollut aiemminkin se pääasiallinen ruuanlaittaja. Saan aikaiseksi ihan hyvää ruokaa, mutta ruuanlaitto, saati sitten leivonta eivät ole ensisijaisia kiinnostuksen kohteitani. En myöskään ole tuntenut pelkoa, saavatko vauvani/taaperoni tarvitsemansa purkkiruuasta. Esikoinen on sopusuhtainen viisivuotias. Kuopus on jämäkkä 1-vuotias.
Vauvauinti
Hmm...rva ei halua ottaa vastuuta vauvan hengissäpitämisestä vedessä...lisäksi ne vauvauinnit tunnutaan järjestävän mahdollisen aikaisin viikonloppuaamuisin, jolloin rva ei ainakaan halua olla liikkeellä, ellei ole pakko.
Lapsentahtisuus
Tuotanoinniin...minä tykkään päivärytmistä ja -rutiineista, ja olen ohjannut vauvojani niihin niin pienestä kuin se on vain ollut mahdollista (joskus toimi, joskus ei). Ruokinnat jne. asettuivat molemmilla vauvoilla hyvin nopeasti tiettyihin kellonaikoihin, ja vuorokausirytmiin päiväunineen jne. päästiin noin puolen vuoden ikään mennessä. Molemmat ovat nukkuneet vain yhdet päiväunet aika pienestä saakka.
Jos en ole ymmärtänyt lapsentahtisuutta väärin, niin meillä on taidettu pyrkiä juurikin siitä pois. Parhaiten on toiminut, kun ruokailuilla, nukkumisilla jne. on ollut tietyt aikansa, toki hieman tilanteen mukaan joustaen.
Näistä sen sijaan tuli lemppareita:
Kestovaipat
Tämä on monen inhokki, mutta rva tykästyi kestovaippailuun, ja etsi tietoa vaipoista jo odotusaikana. Jätemäärä huolestutti, ja minua toisaalta ilahdutti ajatus siitä, että vaippoja olisi aina kotona saatavilla. Lisäksi kestovaipat ovat ylisöpöjä!
Opettelin siis AIO:t, sisävaipat, kuoret ja taskut. Parhaiksi osoittautuivat taskut, eli sellaiset, joihin laitetaan sisälle tarvittu määrä täytteitä. Ihan vastasyntyneille en oikein löytänyt sopivia vaippoja, homma alkoi toimia, kun kiloja oli noin viisi ja reidet olivat vastasyntyneen reisiä paksummat.
Kokonaan meillä ei ole koskaan kestoiltu, tällä hetkellä vaippaiässä on vielä Touhi, joka käyttää kestoja noin 50-prosenttisesti.
Perhekahvilat
Uskaltauduin perhekahviloihin jo Naakan ollessa ihan pieni. Aluksi kyllä jännitti, mutta totesin vapaamuotoisen kahvittelun lapsille sopivan ympäristön kera ihan mahtavaksi jutuksi. Käymme säännöllisesti MLL:n perhekahvilassa sekä leikkipuiston sisätiloissa erilaisissa aamupäivä-aktiviteeteissa.
Olen tavannut perhekahvilassa ihan mahtavia äitejä ja isiä lapsineen. Henkilökunta leikkipuistoissa on ollut osaavaa ja tsemppaavaa, ja voin kyllä suositella niitä kaikille. Silti, ne eivät ole kaikkien juttu. Joku on jopa sanonut, että siellä käyvät järkyt päällepäsmärimammat (kuten ilmeisesti rva ;), jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, huh!
Vauvatus
Toimenpiteen nimi on kamala, mutta homma toimi lapsillani...itse asiassa molemmat tykkäsivät siitä valtavasti. Vauvatuksessa tehdään esim. pyöritysliikkeitä vauvan käsillä, potkimisia jaloilla jne. Toistoja tehdään useampi kerrallaan. Samalla voidaan toistaa esim. runoja ja hokemia tai vaikka laulaa.
Se ei ole varsinaista jumppaa, vaan toistamisten avulla vauva oppii oman kehonsa liikeratoja ja on kosketuksen ja katsekontaktin kautta vuorovaikutuksessa aikuiseen. Tämä oli ihanaa!
Säännöllinen päivärytmi
Ei se pieni vauva elä kello kaulassa, mutta tähän pyrittiin melkein alusta asti. Toimii meillä.
Vauvamuskari
Voi että, kun minä nautin, ja erityisesti nuorempi lapseni. Nyt ollaan kyllä jo taaperomuskarivaiheessa, mutta olen itse sen verran musikaalinen, että musiikki vuorovaikutuksen ja yhdessä olemisen tapana on minulle todella luonteva.
Touhi tykkää musiikista, laulamisesta, tanssista ja taputuksista. Uskon myös, että varhainen musiikin harrastaminen kehittää lapsen musikaalisisa kykyjä jo ihan pienestä alkaen. Nyt muskarivaihe loppuu, ja tilalle tulevat päiväkodin musiikkihetket.
Verkostoituminen
Jos voin jostakin antaa itselleni hatunnoston, niin se on verkostoituminen kotiäitiaikanani. Kun muutimme tälle alueelle, menin ihan asiakseni kerhoihin ja leikkipuistoon, ja aloin jutella muille vanhemmille.
Pikkuhiljaa selvisi, kuka missäkin asuu, ja kenellä on samanikäisiä lapsia. Parasta on ollut, kun on todettu, että taidetaan asua ihan samassa talossa. Viimeisin parannus yhteydenpitoon on todellakin ollut whatsapp-ryhmä talomme pikkulapsiperheille. Ilmoitamme vain, että nyt ollaan menossa ulos, kuka muu lähtisi. Melkein aina löytyy seuraa.
Tänä vuonna, kun pitkä parisuhteeni kriisiytyi ja päättyi eroon, on vanhempi-verkostostani tullut melkeinpä elintärkeä.
Vuoroasuminen eroperheessä
Tämä ei liity suoraan vauvoihin, vaan uuteen asumiskuvioomme. Koskapa yhteydenpito exän kanssa toimii, olemme päätyneet ratkaisuun, jossa lapset ovat pääasiassa luonani. Tämä tarkoittaa sitä, että he tällä hetkellä siirtyvät isälleen vain joka toinen viikonloppu.
Suurin syy oli ehkäpä kuitenkin lastemme ikä - mielestämme he ovat esimerkiksi vuoroasumiseen, siis lasten, vielä liian pieniä.
Siispä vuorottelemme siten, että exä tulee hoitamaan lapsia kanssani useina iltapäivinä/iltoina viikossa. Meillä kummallakin on arkena yksi vapaailta ja -yö. Minä vietän tällä hetkellä vapaani exän asunnolla, ja hän on silloin asunnollani lasten kanssa.
Mitä olisin halunnut kokeilla:
- vauvatanssi (kokeilin kerran, mutta jo liian ison vauvan kanssa)
- bumbo-tuoli (tämä vaikutti ihanalta ja kätevältä, mutta jäi hankkimatta)
- vauvakino (leffassa olisi ollut kivaa käydä vauvan kanssa)
Ehkä näitä on muitakin, saatanpa päivittää listaa, kun tulee mieleen =)
Kommentit
Lähetä kommentti