Loppuviikon kommervenkkejä - osa 1
Torstaina löysin itseni taas kerran päivystyksestä Touhin kanssa. Poika rupesi tosi itkuiseksi päiväunien jälkeen, oli räkäinen ja kuumemittari näytti 38,5. Jokainen korvatulehduskierrelapsen vanhempi tietää, mitä se merkitsee, kun alle viikko aiemmin on sairastettu flunssa.
Hurruutimme taksilla lastenklinikalle. Touhi muuttui hetkeksi kivuistaan huolimatta ihan toiseksi pojaksi. Hän puhui taksikuskille kaikilla kymmenellä autoiluun liittyvällä sanallaan, ja oli hyvin onnellinen, kun oli päästy taksiin ja liikenteeseen.
Klinikalla ilo sitten sammui, mutta mitään hirveää kriisiä ei syttynyt. Odottaessa Touhi selvitteli tehtäväseinän pulmia (nopeammin kuin minä älysin, mitä niissä pitää tehdä. Kun lääkäri tutki, oli ihan kamalaa. Kun hoitaja tutki vähän lisää ja antoi vielä lääkettä, oli myös kamalaa.
Touhilla todettiin molemminpuolinen korvatulehdus. Molemmat putket olivat lähteneet paikoiltaan. Toinen oli vielä korvassa, toinen oli jo tippunut pois. Kymmenen kuukautta onkin jo putkille hyvä ikä, toivottavasti uusia ei tarvita.
Hengityksestä oltiin myös vähän huolissaan, sillä Touhin historialla sitäkin on syytä tarkkailla. Pohdittiin, täytyykö antaa jo klinikalla Ventolinea, mutta päädyttiin hyvän happisaturaation vuoksi, että kotona sitten, tarvittaessa.
Sen sijaan saatiin Kortisonia nestemäisessä muodossa hengitystä helpottamaan. Mielestäni siitä olikin hyötyä, Ventolinea ei kotona tarvittu. Antibioottikuurilla ollaan nyt viikko, toivottavasti korvat siihen mennessä parantuvat.
Mitäpä rva tästä sanoisi...no olen minä jo tähän tosi väsynyt. Nyt on yli vuosi oltu tulehduskierteessä, takana on putkitusjonot, tulehtukset putkienkin jälkeen ja nyt tulehdukset ilman putkia. Onneksi vain ensimmäinen sairausyö jäi vähille unille, esimerkiksi viime yönä nukuttiin tosi hyvin.
Perjantaina minä sain onneksi kaivattua taukoa, kun lähdin mökille vanhempieni avuksi siivous- ja kitkemishommiin. Oli hauskaa matkustaa paikan päälle (tai melkein) pitkän matkan bussilla pitkästä aikaa.
Perjantai-ilta meni kyllä siten, että en määränpäässäni sänkyyn päästyäni jaksanut lukea edes sivua kirjaa, niin väsynyt olin tautiviikon jäljiltä. Minulle olikin tehty hauska sänky, sillä kerrossängyn alapetin suojaksi oli viritetty tumma lakana (ikkunoissa ei ole verhoja, ja nyt on tosi valoisat yöt). Nukuin oikein pitkät unet.
Tässä Touhi ratkaisee pulmia päivystyksen odotustilassa:
Hurruutimme taksilla lastenklinikalle. Touhi muuttui hetkeksi kivuistaan huolimatta ihan toiseksi pojaksi. Hän puhui taksikuskille kaikilla kymmenellä autoiluun liittyvällä sanallaan, ja oli hyvin onnellinen, kun oli päästy taksiin ja liikenteeseen.
Klinikalla ilo sitten sammui, mutta mitään hirveää kriisiä ei syttynyt. Odottaessa Touhi selvitteli tehtäväseinän pulmia (nopeammin kuin minä älysin, mitä niissä pitää tehdä. Kun lääkäri tutki, oli ihan kamalaa. Kun hoitaja tutki vähän lisää ja antoi vielä lääkettä, oli myös kamalaa.
Touhilla todettiin molemminpuolinen korvatulehdus. Molemmat putket olivat lähteneet paikoiltaan. Toinen oli vielä korvassa, toinen oli jo tippunut pois. Kymmenen kuukautta onkin jo putkille hyvä ikä, toivottavasti uusia ei tarvita.
Hengityksestä oltiin myös vähän huolissaan, sillä Touhin historialla sitäkin on syytä tarkkailla. Pohdittiin, täytyykö antaa jo klinikalla Ventolinea, mutta päädyttiin hyvän happisaturaation vuoksi, että kotona sitten, tarvittaessa.
Sen sijaan saatiin Kortisonia nestemäisessä muodossa hengitystä helpottamaan. Mielestäni siitä olikin hyötyä, Ventolinea ei kotona tarvittu. Antibioottikuurilla ollaan nyt viikko, toivottavasti korvat siihen mennessä parantuvat.
Mitäpä rva tästä sanoisi...no olen minä jo tähän tosi väsynyt. Nyt on yli vuosi oltu tulehduskierteessä, takana on putkitusjonot, tulehtukset putkienkin jälkeen ja nyt tulehdukset ilman putkia. Onneksi vain ensimmäinen sairausyö jäi vähille unille, esimerkiksi viime yönä nukuttiin tosi hyvin.
Perjantaina minä sain onneksi kaivattua taukoa, kun lähdin mökille vanhempieni avuksi siivous- ja kitkemishommiin. Oli hauskaa matkustaa paikan päälle (tai melkein) pitkän matkan bussilla pitkästä aikaa.
Perjantai-ilta meni kyllä siten, että en määränpäässäni sänkyyn päästyäni jaksanut lukea edes sivua kirjaa, niin väsynyt olin tautiviikon jäljiltä. Minulle olikin tehty hauska sänky, sillä kerrossängyn alapetin suojaksi oli viritetty tumma lakana (ikkunoissa ei ole verhoja, ja nyt on tosi valoisat yöt). Nukuin oikein pitkät unet.
Tässä Touhi ratkaisee pulmia päivystyksen odotustilassa:
Kommentit
Lähetä kommentti