Ostoksilla ja mummolassa
Lomalla on ollut toisaalta työntäyteistä (riekkuvat lapset), toisaalta tosi leppoisaa. Tuntuu, kuin olisin ollut lomalla jo paljon pidempään kuin viikon.
Nukkumaanmenoaikani on lipsunut normaalista noin tunnin eteenpäin. Tämä ei muuten onnistuisi, mutta lasten alun kuudelta kiekumisen jälkeen molemmat ovat alkaneet nukkua noin seitsemään. Siten minullakaan ei ole niin kiire illalla nukahtaa.
Nyt loppuviikosta meillä ei ole ollut paljon varsinaista ohjelmaa. Maanantaina ostettu tulostin saatiin jopa eilen asennettua, nyt olen miettimässä rotjakkeelle paikkaa (ei ole kovin esteettinen olkkarin senkin päällä).
Kaupasta löydettiin Torstaina lapsille puuttuvia vaatekappaleita, lähinnä alusvaatteita. Minä löysin uudet lenkkarit, kun vanhat menivät rikki. En oikein viitsi lähteä Pohjoisen-reissullemme ilman kunnon kenkiä.
Perjantaina teimme kokopäiväretken mummini luokse. Hän on jo iäkäs (kuinkas muuten, jo rva lähentelee neljääkymppiä). Kävimme ennen vierailua paikkakunnan kesätorilla ostamassa tarjottavia, ja taas sorruin hankkimaan lapsille pienet lelut, onneksi käytetyt.
Minulle on elämys hakea torin pullakauppiaalta tarjottavia - luulen että hakujen määrä on kerta vuodessa. Pidän toritunnelmasta, mutta en nähtävästi vieraile siellä usein. Seurueemme miehet kävivät syömässä nakit ketsupilla ja sinapilla.
Isomummin luona meni hyvin. Hänelle oli selvästi ilo, kun lapsenlapsenlapsia kävi kylässä. Olimme nähneet viimeksi jouluna, joten lapset olivat taas kasvaneet. He keksivät touhuttavaa ja juteltavaa, viivyimme loppujen lopuksi vierailulla kuusi tuntia, ja kävimme pihallakin.
Kävin kastelemassa kukat isoisäni haudalla, ja mieleni viivähti yli 20 vuoden takaisissa muistoissa isoisästäni. Hän kuoli varhain, vain hieman yli 70-vuotiaana. Hän oli kuitenkin olemassa, kun olin yläkoulussa ja lukiossa.
Pappani oli kiinnostunut koulunkäynnistämme. Hän oli kiinnostunut politiikasta ja maailman asioista. Hän kalasti ja marjasti. Hän söi lihakastikkeen loput kaurapuuron päällä ja nukkui päiväunet lattialla.
Kaiken hulinan keskellä havaitsin myös, kuinka raihnaiseksi mummini on käynyt. On ihme, että hän asuu vielä 92-vuotiaana kotona ja suhteellisen vähillä avuilla. Jutut teräsmummoista ja -vaareista, huippukuntoisista 100-vuotiaista ovat hienoa luettavaa.
Totuus kuitenkin on, että yli yhdeksänkymppiset, kotona melko itsenäisesti asuvat seniorit eivät ole ihan tavallinen ihmisryhmä. Mummilla eniten ongelmaa tuottaa liikkuminen, eikä alkaneita rappeumia eri puolilla elimistöä voi enää pysäyttää. Se on vaikeaa, kun mieli on vielä virkeä ja muisti suhteellisen hyvä. Onneksi moni asia on kuitenkin vielä hyvin. Olen onnekas, kun lapsillani on mahdollisuus nähdä niin eri-ikäisiä ihmisiä ympärillään.
PS. Ennen pitkää täytyy aloittaa pakkaaminen tai ainakin suunnittelu - matkamme lähestyy.
PPS. Matkasuunnitteluiden keskellä kotiini saapuu tänään vielä mansikkalaatikko. Ollaan sitten talvi suhteellisen omavaraisia (ja syödään oikein paljon tuoreena myös)
PPPS. parvekepuutarhani vesimeloni kukkii, wuhuu!
Nukkumaanmenoaikani on lipsunut normaalista noin tunnin eteenpäin. Tämä ei muuten onnistuisi, mutta lasten alun kuudelta kiekumisen jälkeen molemmat ovat alkaneet nukkua noin seitsemään. Siten minullakaan ei ole niin kiire illalla nukahtaa.
Nyt loppuviikosta meillä ei ole ollut paljon varsinaista ohjelmaa. Maanantaina ostettu tulostin saatiin jopa eilen asennettua, nyt olen miettimässä rotjakkeelle paikkaa (ei ole kovin esteettinen olkkarin senkin päällä).
Kaupasta löydettiin Torstaina lapsille puuttuvia vaatekappaleita, lähinnä alusvaatteita. Minä löysin uudet lenkkarit, kun vanhat menivät rikki. En oikein viitsi lähteä Pohjoisen-reissullemme ilman kunnon kenkiä.
Perjantaina teimme kokopäiväretken mummini luokse. Hän on jo iäkäs (kuinkas muuten, jo rva lähentelee neljääkymppiä). Kävimme ennen vierailua paikkakunnan kesätorilla ostamassa tarjottavia, ja taas sorruin hankkimaan lapsille pienet lelut, onneksi käytetyt.
Minulle on elämys hakea torin pullakauppiaalta tarjottavia - luulen että hakujen määrä on kerta vuodessa. Pidän toritunnelmasta, mutta en nähtävästi vieraile siellä usein. Seurueemme miehet kävivät syömässä nakit ketsupilla ja sinapilla.
Isomummin luona meni hyvin. Hänelle oli selvästi ilo, kun lapsenlapsenlapsia kävi kylässä. Olimme nähneet viimeksi jouluna, joten lapset olivat taas kasvaneet. He keksivät touhuttavaa ja juteltavaa, viivyimme loppujen lopuksi vierailulla kuusi tuntia, ja kävimme pihallakin.
Kävin kastelemassa kukat isoisäni haudalla, ja mieleni viivähti yli 20 vuoden takaisissa muistoissa isoisästäni. Hän kuoli varhain, vain hieman yli 70-vuotiaana. Hän oli kuitenkin olemassa, kun olin yläkoulussa ja lukiossa.
Pappani oli kiinnostunut koulunkäynnistämme. Hän oli kiinnostunut politiikasta ja maailman asioista. Hän kalasti ja marjasti. Hän söi lihakastikkeen loput kaurapuuron päällä ja nukkui päiväunet lattialla.
Kaiken hulinan keskellä havaitsin myös, kuinka raihnaiseksi mummini on käynyt. On ihme, että hän asuu vielä 92-vuotiaana kotona ja suhteellisen vähillä avuilla. Jutut teräsmummoista ja -vaareista, huippukuntoisista 100-vuotiaista ovat hienoa luettavaa.
Totuus kuitenkin on, että yli yhdeksänkymppiset, kotona melko itsenäisesti asuvat seniorit eivät ole ihan tavallinen ihmisryhmä. Mummilla eniten ongelmaa tuottaa liikkuminen, eikä alkaneita rappeumia eri puolilla elimistöä voi enää pysäyttää. Se on vaikeaa, kun mieli on vielä virkeä ja muisti suhteellisen hyvä. Onneksi moni asia on kuitenkin vielä hyvin. Olen onnekas, kun lapsillani on mahdollisuus nähdä niin eri-ikäisiä ihmisiä ympärillään.
PS. Ennen pitkää täytyy aloittaa pakkaaminen tai ainakin suunnittelu - matkamme lähestyy.
PPS. Matkasuunnitteluiden keskellä kotiini saapuu tänään vielä mansikkalaatikko. Ollaan sitten talvi suhteellisen omavaraisia (ja syödään oikein paljon tuoreena myös)
PPPS. parvekepuutarhani vesimeloni kukkii, wuhuu!
Kommentit
Lähetä kommentti