Mitä Naakalle kuuluu?
Vuosi on jo loppuvaiheessa ja huomasin, etten ole pitkään aikaan kertonut Naakan kuulumisista. Hän alkaa jo olla kuusi ja puolivuotias, kohta olemme jo lähellä seitsemää ikävuotta.
Eskari on kohta puolessavälissä. Sinne Naakka lähtee melkein joka päivä mielellään. Ryhmä on poikavaltainen, mikä ei myöskään ole ollut Naakalle ongelma. Eskarissa tehdään kuulemma mielenkiintoisempia asioita kuin päiväkodissa.
Mainitsinkin aiemmin, että Naakka aloitti muutama viikko sitten uuden harrastuksen, miekkailun. Miekkailupaikka on tässä meidän lähellä, Naakka on tykännyt kurkistella sisään ikkunoista, ja sanoi muutama kuukausi sitten haluavansa kokeilla.
Nyt Naakalla on kaksi miekkailutuntia takana. Toisella tunnilla saivat pukeutua suojavarusteisiin ja jo vähän miekkailla. Naakan mielestä hän on löytänyt ihan huippuharrastuksen! Valtaosa alkeiskursilaisista on poikia, itse asiassa en nähnyt 20-päisessä joukossa Naakan lisäksi kuin yhden tytön.
Itse asiassa isot pojat taisivat vähän juoksuttaa lämmittelyleikeissä Naakkaa (hän ei edes huomannut koko juttua). Naakka on isoimpiin, tokaluokkalaisiin osanottajiin verrattuna tosi pieni, monta senttiä alle 120-senttinen. Ei hän saanut hipassa kiinni juuri ketään, ja lopulta opettaja rupesi hipaksi ;)
Joka tapauksessa, huomenna on kolmas tunti. Sen jälkeen Naakka saa siirtyä varsinaiselle alkeiskurssille, mikäli intoa riittää. Olen huomannut, että se auttaa, kun treeni pidetään sunnuntaina. Balettiharrastuksen aikoihin ongelmia aiheutti, kun Naakka oli niin väsynyt päiväkodin jälkeen. Viikonloppuna jaksaminen ei näytä olevan ongelma.
Naakka on ollut esimerkillinen eskarilainen, ja vasu-keskustelussa selvisi, että usein kun hän on huomannut jonkun olevan yksin, hän on mennyt kutsumaan yksinäisen mukaan seuraan. Eihän äiti voi olla tällaisesta kuin ylpeä!
Naakka juttelee mielellään oppimistaan asioista, mutta ei edelleenkään tykkää keskustella siitä, miten hänellä itsellään on mennyt. Olen päiväkodin alusta saakka saanut yksisanaisia tokaisuja, kun olen kysynyt kuulumisia.
Koska Naakka tsemppaa eskariympyröissä ja on kaiken lisäksi siirtynyt koulun tiloihin isojen koululaisten joukkoon, hän on iltaisin selvästi väsynyt. Tämä näkyy kotona toisaalta haluna vetäytyä omiin oloihin, toisaalta raivareina.
Aluksi ihmettelin, että mikähän helevetin vaihe on taas iskenyt. Sitten, juteltuani muun muassa kollegoideni kanssa, joilla on samanikäisiä, ymmärsin, että kyse on todennäköisesti stressistä. Muutos koulun puolelle eskarilaiseksi on iso, suuri osa suomalaisista lapsista kokee sen vasta vuotta myöhemmin, kun koulu alkaa. On itse asiassa hyvä, kun on koti, jossa saa näyttää tunteitaan, kun kuormitusta tulee liikaa.
Tänä syksynä Naakka on oppinut itsekseen lukemaan sanan kerrallaan. Viime viikkoina hän on alkanut opetella myös kirjoittamista. On mielenkiintoista seurata sivusta, miten juttu etenee :) Oma kirjoitus- ja lukutaitoni ei ollut vielä millään mallilla tuossa vaiheessa.
6-vuotiaan innostus uuden asian oppimiseen on ihan käsittämättömän hieno ilmiö. Jos itse suhtautuisin asioihin, joita en osaa, samalla tavalla, olisin jo kenties nero monessa :D
Luulen, että Naakan eskarivuosi ja myös koulun aloitus tulevat sujumaan hyvin. Meillä on onneksi koulu ihan naapurissa, joten Naakka voi hyvin mennä kouluun itsekseen ja tulla myös takaisin, Iltapäiväkerho astuu kuitenkin alussa kuvioihin, jo ihan siksi, että kaverit varmaankin menevät myös.
Eskari on kohta puolessavälissä. Sinne Naakka lähtee melkein joka päivä mielellään. Ryhmä on poikavaltainen, mikä ei myöskään ole ollut Naakalle ongelma. Eskarissa tehdään kuulemma mielenkiintoisempia asioita kuin päiväkodissa.
Mainitsinkin aiemmin, että Naakka aloitti muutama viikko sitten uuden harrastuksen, miekkailun. Miekkailupaikka on tässä meidän lähellä, Naakka on tykännyt kurkistella sisään ikkunoista, ja sanoi muutama kuukausi sitten haluavansa kokeilla.
Nyt Naakalla on kaksi miekkailutuntia takana. Toisella tunnilla saivat pukeutua suojavarusteisiin ja jo vähän miekkailla. Naakan mielestä hän on löytänyt ihan huippuharrastuksen! Valtaosa alkeiskursilaisista on poikia, itse asiassa en nähnyt 20-päisessä joukossa Naakan lisäksi kuin yhden tytön.
Itse asiassa isot pojat taisivat vähän juoksuttaa lämmittelyleikeissä Naakkaa (hän ei edes huomannut koko juttua). Naakka on isoimpiin, tokaluokkalaisiin osanottajiin verrattuna tosi pieni, monta senttiä alle 120-senttinen. Ei hän saanut hipassa kiinni juuri ketään, ja lopulta opettaja rupesi hipaksi ;)
Joka tapauksessa, huomenna on kolmas tunti. Sen jälkeen Naakka saa siirtyä varsinaiselle alkeiskurssille, mikäli intoa riittää. Olen huomannut, että se auttaa, kun treeni pidetään sunnuntaina. Balettiharrastuksen aikoihin ongelmia aiheutti, kun Naakka oli niin väsynyt päiväkodin jälkeen. Viikonloppuna jaksaminen ei näytä olevan ongelma.
Naakka on ollut esimerkillinen eskarilainen, ja vasu-keskustelussa selvisi, että usein kun hän on huomannut jonkun olevan yksin, hän on mennyt kutsumaan yksinäisen mukaan seuraan. Eihän äiti voi olla tällaisesta kuin ylpeä!
Naakka juttelee mielellään oppimistaan asioista, mutta ei edelleenkään tykkää keskustella siitä, miten hänellä itsellään on mennyt. Olen päiväkodin alusta saakka saanut yksisanaisia tokaisuja, kun olen kysynyt kuulumisia.
Koska Naakka tsemppaa eskariympyröissä ja on kaiken lisäksi siirtynyt koulun tiloihin isojen koululaisten joukkoon, hän on iltaisin selvästi väsynyt. Tämä näkyy kotona toisaalta haluna vetäytyä omiin oloihin, toisaalta raivareina.
Aluksi ihmettelin, että mikähän helevetin vaihe on taas iskenyt. Sitten, juteltuani muun muassa kollegoideni kanssa, joilla on samanikäisiä, ymmärsin, että kyse on todennäköisesti stressistä. Muutos koulun puolelle eskarilaiseksi on iso, suuri osa suomalaisista lapsista kokee sen vasta vuotta myöhemmin, kun koulu alkaa. On itse asiassa hyvä, kun on koti, jossa saa näyttää tunteitaan, kun kuormitusta tulee liikaa.
Tänä syksynä Naakka on oppinut itsekseen lukemaan sanan kerrallaan. Viime viikkoina hän on alkanut opetella myös kirjoittamista. On mielenkiintoista seurata sivusta, miten juttu etenee :) Oma kirjoitus- ja lukutaitoni ei ollut vielä millään mallilla tuossa vaiheessa.
6-vuotiaan innostus uuden asian oppimiseen on ihan käsittämättömän hieno ilmiö. Jos itse suhtautuisin asioihin, joita en osaa, samalla tavalla, olisin jo kenties nero monessa :D
Luulen, että Naakan eskarivuosi ja myös koulun aloitus tulevat sujumaan hyvin. Meillä on onneksi koulu ihan naapurissa, joten Naakka voi hyvin mennä kouluun itsekseen ja tulla myös takaisin, Iltapäiväkerho astuu kuitenkin alussa kuvioihin, jo ihan siksi, että kaverit varmaankin menevät myös.
PS. Naakan kanssa on nyt luettu ensimmäinen Harry Potter loppuun. Hän haluaisi kaikki heti, mutta koska tarinan luonne muuttuu kirjojen myötä, olen päättänyt lukea hänelle kolme ensimmäistä. Kun Naakka kykenee itse lukemaan paksun kirjan, hän saa lukea loppuosat itsenäisesti.
PPS. Naakka on syksyn mittaan kyläillyt kavereilla siten, että kaverin vanhempi on hakenut hänet suoraan kaverille leikkimään tai toisinpäin. Tämäkin on askel itsenäistymistä kohti.
PPPS. Harjoiteltavia asioita ovat esimerkiksi oven avaaminen avaimella ja rusetin tekeminen kengännauhoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti