Kemijärvi, Kajaani ja sairastuminen matkalla
Olimme onneksi jo varsin pitkällä matkallamme (Kemijärvellä), kun Naakka alkoi iltapäivällä valittaa kurkkuaan. Yön aikana kurkkukipu paheni, ja annoin hänelle särkylääkettä, samoin aamulla.
Meillä ei onneksi ollut Kemijärvellä kovin paljon tavoitteita - katselimme vähän Taivaan tulet -sarjan kuvauspaikkoja autosta käsin sekä kävelimme vähän uimarannalla. Onpas Kemijärvellä hieno uimaranta...seurueemme toinen aikuinen kastoi siellä talviturkkinsakin.
Löysimme myös geokätkön, jota en meinannut saada hyppysiini ennen kuin näin ympäristössä sopivan apuvälineen. Suosittelen geokätköilyä lämpimästi osana matkailua - silloin kiertelemiseen liittyy myös aina jokin pieni tehtävä.
Kun lähdimme suuntaamaan Kemijärveltä kohti Kajaania (n. 400 kilometrin ajo), Naakalle nousi valitettavasti kuume. Voitte varmaankin arvata, että rva soitteli matkalla läpi kaikki mahdolliset koronainfot ja päivystyksen, johon Kajaanissa päädyimme.
Asiaa hankaloitti myös, että kemssa oli täynnä, likavesi myös, ja matkan aikana myös puhdas vesi loppui. Meidän oli pakko hoitaa ne Naakan lisäksi, ja alkoi tietenkin tulla ilta.
Huoltoasemalta, josssa kemiallinen wc saatiin tyhjennettyä, ei voinut lisätä puhdasta vettä, koska ihmiset käyttävät vesiletkua myös vessasäiliöiden putsaamiseen... puhdas vesi löytyi sitten Kajaanissa paikallisen Prisman pihalta, mutta letku ei riittänyt säiliöömme asti.
Seurueen toinen aikuinen kiiruhti kauppaan, joka sulkeutui - suostuivat myymään kastelukannun, jolla saimme lorotettua veden erittäin hitaasti tankkiimme. Kun säiliöt olivat tyhjinä ja täynnä, siirryimme sairaalan päivystykseen.
Naakka-raukka vietti koko huoltotoimenpiteiden ajan sängyssä puoliunessa ja kokonaan nukkuen. Oli surkeaa herätellä, mutta päivystykseen piti mennä. Pääsimme pandemia-odotushuoneeseen ihan kaksin, huoli koronaviruksesta oli tietenkin yhä päällä.
Pääsimme onneksi aika nopeasti tutkimuksiin. Naakalla oli 39,2 kuumetta ja nieleminen oli todella vaikeaa. Hoitaja jutteli tosi mukavasti Naakalle ja sai otettua kurkusta nielunäytteen.
Odottelimme tuloksia ja samalla hoitaja lateli meille matkailuvinkkejä Kajaanista - sitten selvisi, ettei lapsellani ole suinkaan koronavirusta vaan aivan tavallinen angina (se oli kyllä helpotus, vaikka angina ikävä tauti onkin).
Naakka sai lisää särkylääkettä ja antibioottireseptin - haimme antibiootit seuraavana aamuna. Naakka pääsi autoon nukkumaan, itse asiassa hän torkahteli jo vastaanoton tuolilla. Kiitimme kauniisti avusta ja siirryimme autoon yöunille.
Koska Naakka oli tartuttava kaksi ensimmäistä vuorokautta, hän vietti loppulomansa pääasiassa autossa, mutta kävi tutustumassa pariin ulkokohteeseen. Pidimme kaikki kovasti Kajaanin linnanraunioista ja tutustuimme hieman linnoituksen historiaan.
Minä etsin hieman kärttyisenä geokätköä jokaisesta kivenkolosta, mutta en onnistunut löytämään. Kajaani vaikutti kuitenkin kaikin puolin mukavalta kaupungilta, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.
PS. Naakka ei ollut moksiskaan ajan viettämisestä asuntoautossa - hän upposi heti Minecraftiin, kun vointi helpottui.
PPS. Mielestäni saamamme hoito päivystyksessä oli empaattista ja asiantuntevaa - pisteet Kajaanille!
PPPS. Naakka alkoi onneksi voida paremmin, paitsi että seuraavana yönä hän sitten puklasi lähes kaikki vuodevaatteemme pesukuntoon, onneksi oli matkan viimeinen päivä :D Puklaaminen voi liittyä itse anginaan tai siitä johtuvaan kurkkuärsytykseen. Kun ketjussa yökkääminen loppui, hän söi aivan normaalisti ja oli iloinen ja pirteä.
Meillä ei onneksi ollut Kemijärvellä kovin paljon tavoitteita - katselimme vähän Taivaan tulet -sarjan kuvauspaikkoja autosta käsin sekä kävelimme vähän uimarannalla. Onpas Kemijärvellä hieno uimaranta...seurueemme toinen aikuinen kastoi siellä talviturkkinsakin.
Löysimme myös geokätkön, jota en meinannut saada hyppysiini ennen kuin näin ympäristössä sopivan apuvälineen. Suosittelen geokätköilyä lämpimästi osana matkailua - silloin kiertelemiseen liittyy myös aina jokin pieni tehtävä.
Kun lähdimme suuntaamaan Kemijärveltä kohti Kajaania (n. 400 kilometrin ajo), Naakalle nousi valitettavasti kuume. Voitte varmaankin arvata, että rva soitteli matkalla läpi kaikki mahdolliset koronainfot ja päivystyksen, johon Kajaanissa päädyimme.
Asiaa hankaloitti myös, että kemssa oli täynnä, likavesi myös, ja matkan aikana myös puhdas vesi loppui. Meidän oli pakko hoitaa ne Naakan lisäksi, ja alkoi tietenkin tulla ilta.
Huoltoasemalta, josssa kemiallinen wc saatiin tyhjennettyä, ei voinut lisätä puhdasta vettä, koska ihmiset käyttävät vesiletkua myös vessasäiliöiden putsaamiseen... puhdas vesi löytyi sitten Kajaanissa paikallisen Prisman pihalta, mutta letku ei riittänyt säiliöömme asti.
Seurueen toinen aikuinen kiiruhti kauppaan, joka sulkeutui - suostuivat myymään kastelukannun, jolla saimme lorotettua veden erittäin hitaasti tankkiimme. Kun säiliöt olivat tyhjinä ja täynnä, siirryimme sairaalan päivystykseen.
Naakka-raukka vietti koko huoltotoimenpiteiden ajan sängyssä puoliunessa ja kokonaan nukkuen. Oli surkeaa herätellä, mutta päivystykseen piti mennä. Pääsimme pandemia-odotushuoneeseen ihan kaksin, huoli koronaviruksesta oli tietenkin yhä päällä.
Pääsimme onneksi aika nopeasti tutkimuksiin. Naakalla oli 39,2 kuumetta ja nieleminen oli todella vaikeaa. Hoitaja jutteli tosi mukavasti Naakalle ja sai otettua kurkusta nielunäytteen.
Odottelimme tuloksia ja samalla hoitaja lateli meille matkailuvinkkejä Kajaanista - sitten selvisi, ettei lapsellani ole suinkaan koronavirusta vaan aivan tavallinen angina (se oli kyllä helpotus, vaikka angina ikävä tauti onkin).
Naakka sai lisää särkylääkettä ja antibioottireseptin - haimme antibiootit seuraavana aamuna. Naakka pääsi autoon nukkumaan, itse asiassa hän torkahteli jo vastaanoton tuolilla. Kiitimme kauniisti avusta ja siirryimme autoon yöunille.
Koska Naakka oli tartuttava kaksi ensimmäistä vuorokautta, hän vietti loppulomansa pääasiassa autossa, mutta kävi tutustumassa pariin ulkokohteeseen. Pidimme kaikki kovasti Kajaanin linnanraunioista ja tutustuimme hieman linnoituksen historiaan.
Minä etsin hieman kärttyisenä geokätköä jokaisesta kivenkolosta, mutta en onnistunut löytämään. Kajaani vaikutti kuitenkin kaikin puolin mukavalta kaupungilta, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.
PS. Naakka ei ollut moksiskaan ajan viettämisestä asuntoautossa - hän upposi heti Minecraftiin, kun vointi helpottui.
PPS. Mielestäni saamamme hoito päivystyksessä oli empaattista ja asiantuntevaa - pisteet Kajaanille!
PPPS. Naakka alkoi onneksi voida paremmin, paitsi että seuraavana yönä hän sitten puklasi lähes kaikki vuodevaatteemme pesukuntoon, onneksi oli matkan viimeinen päivä :D Puklaaminen voi liittyä itse anginaan tai siitä johtuvaan kurkkuärsytykseen. Kun ketjussa yökkääminen loppui, hän söi aivan normaalisti ja oli iloinen ja pirteä.
Kommentit
Lähetä kommentti