Huhtikuun kävelykokemus, osa 2

Mikäli jalat kantaisivat, olimme suunnitelleet sunnuntaille vielä pienen lisäretken. Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi mielenkiintoinen järvi nimeltään Iso-Melkutin. Sen erikoisuus on kirkasvetisyys. Vaikka lihakset olivat vähän jumissa, kiinnostus kyseistä paikkaa kohtaan voitti.

Aamu oli pirun kylmä. Kävimme menomatkalla tsekkaamassa Räyskälän lentokentän, missä en ollutkaan käynyt aiemmin. Lentämään emme kuitenkaan lähteneet, vaan etsimme parkkipaikan, johon jätimme auton Melkuttimeen tutustumisen ajaksi.

Opaskyltti kertoi, että reitin pituus on 5,3 kilometriä. Arvio osoittautui kuitenkin alakanttiin olevaksi, matkaa järven ympäri kertyi vähän yli 7 kilometriä, ja päivän kokonaissaldoksi tuli 9 kilometriä - siis noin 30 kilometriä viikonloppua kohden!

Aivan pelkkää järveä emme olleet tulleet katsomaan. Halusin Poronpolulla geokätköillä hieman, joten etsin ja löysin (pienellä avustuksella) yhden kätkön. Metsäkätköt ovat yleisesti ottaen hieman haasteellisia, mutta kätkö oli onneksi erään laavun yhteydessä.

Kätköstä löytyikin reissaaja! Olin aiemminkin nähnyt niitä, mutta en ole tullut selvittäneeksi, miten ne reissaavat kätköjen välillä. Nyt sain asiaan opastusta, mutta Poronpolun aikana en jaksanut etsiä enää uusia kätköjä. 

Tietämättömille tiedoksi, reissaaja on avaimenperän kaltainen esine (löysin sarvikuonon), jossa on loggauskoodi. Reissaaja merkitään löydetyksi, ja geokätköilijän tehtävä on viedä se uuteen kätköön. Ainakin joskus löydetyn reissaajan kulkua on mahdollista seurata verkossa.

Siispä Melkuttimelta oli pakko löytää kätkö :D Sieltäkin löytyi onneksi sellainen, etsiminen oli hieman haasteellista, sillä nuotio savutti edellisten kävijöiden jäljiltä, ja kätkö oli tietenkin sen välittömässä läheisyydessä. Ei meinannut löytyä, mutta löytyi kuitenkin...ja reissaaja matkasi avustuksellani muutaman kilometrin verran.

Itse Iso-Melkutin oli ihan hieno järvi. Rannasta pystyi katsomaan veden kirkkautta, pilvinen sää esti näkyvyyden pidemmälle. Melkutin on myös sukeltajien suosiossa, ja reitin varrella näimmekin sukeltajaporukan. Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan veteenmenoa.

Melkuttimen polkukin oli osittain yllättävän haastava. Ajattelin aluksi, että se voisi olla mukava kävelykohde lasten kanssa. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin - ihan seitsemää kilometriä 5- ja 8-vuotiaani eivät vielä kävele. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

PS. Vaikka Iso-Melkuttimen kierto tuntui Poronpolun jälkeen jaloissa hieman rasittavalta ja sääkin oli hyinen, heräsi into kävellä sama reitti uudelleen läpi kesällä ja kirkkaalla säällä.

PPS. Olin älyttömän ilahtunut päästessäni hieman geokätköilemään. Harrastus on välillä ollut tauolla, ja nyt tuli lisäksi uusi kokemus, reissaaja.

PPPS. Toivottavasti pääsemme taas ennen pitkää uudelleen vähän pidemmälle kävelylle. Se ottaa kuitenkin aikansa, joten hyvä että onnistuu edes pari kertaa vuodessa.