Joogatädiksi?

En ole treenannut vähään aikaan lihaskuntoa sen paremmin kuin notkeuttakaan. Jooga on ollut tauolla luultavimmin viime syksystä saakka. Olo on tuntunut todellakin siltä, mutta stressi ja väsymys ovat ajaneet tänä talvena itsestä huolehtimisen ohi.

Törmäsin youtuben joogatarjontaan. Olen aiempina vuosina "joogannut" ajoittain, mutta en koskaan kovin pitkiä aikoja. Löysin erilaisia joogahaasteita, ja päätin kokeilla, pystynkö harjoittelemaan päivittäin. Harjoitukset ovat tuossa kyseisessä haasteessa 15-40 minuutin mittaisia, joka päivä keskitytään vähän eri asioihin.

Olen nyt tehnyt yhden harjoitteen joka päivä. Se on ollut välillä vähän hankalaa, kun fyysistä tai henkistäkään tilaa ei meinaa minulle kotoani löytyä... äiti mikä äiti.

Olen päässyt nyt 12 päivän yli. Varsinkin arkena on hankalaa ryhtyä, mutta olen oikein tyytyväinen, kun saan harjoitukset tehtyä. Olen huomannut, että harjoitusten tekeminen on useimmiten ihan mukavaa. Haasteet ovat kuitenkin varsin suuret.

Ensiksi ärsyyntyi olkapää. Se meni kuitenkin neljän ensimmäisen päivän aikana ohi. Noin kahdeksannen päivän kohdalla suuttui oikea lonkka. Se on edelleen varsin kipeä. Tiedän lonkan olevan virheasennossa normaalistikin. ja olen päättänyt yrittää, tulisiko lonkkaan liikkuvuutta joogan avulla. 

Selkä ja niska ovat päivittäisestä voimistelusta huolimatta pärähtäneet jumiin aivan tavan takaa, kun edellisestä hieronnasta alkaa kohta olla kaksi viikkoa. Tämän vähän arvasinkin, vaikka olinkin toiveikas. 

Mitään erityistä zen-oloa en ole huomannut. Tämä johtunee siitä, että harjoitukset täytyy suorittaa mekastavien lasten ympäröimänä. 

Olen pohtinut, voisiko joogasta tulla minulle päivittäinen, pitkäikäinen harrastus. Suhtaudun asiaan varovaisen positiivisesti. Ainakin harjoittelua voi tehdä nykyään matalalla kynnyksellä, kun treenivideoita on netissä paljon.

Toisaalta, jos ei käy varsinaisessa joogaopetuksessa, on riski oppia tekemään liikkeet väärin. Taidan uskaltautua elämään tämän riskin kanssa. Taipuvuuteni jne. on vielä niin minimaalista, etten varmaankaan saa isoja vaurioita aikaan. Mitään päälläseisonnan tapaista en aio yrittääkään.

PS. Pienetkin onnistumiset tuntuvat suurelta juhlalta, kehoni osaa edes joskus yllättää poisitiivisesti.

PPS. Luulen, että mikäli jatkan pidempään, minun täytyy tehdä toisinaan harjoituksia, joissa venytellään ajan kanssa. Tässä 30 päivän haasteessa venytellään varsin nopeasti, pääpaino on voimaharjoittelussa.

PPPS. Hengittäminen ei ole vahvinta alaani - jos keskityn siihen, alan hyperventiloida :D