Pieni sateenkaarilippu
Pohdin vähän, viitsinkö kirjoittaa aiheesta. Harmittaa kuitenkin sen verran, että kirjoitanpa tästäkin. Olimme eilen uimarannalla. Menimme Naakan kanssa pukukoppiin, jonka seinällä oli pieni sateenkaarilippu.
Naakka huomasi lipun ja kysyi, mikä on Pride. Minä selitin Pride-kuukauden teeman asiapitoisesti ja mainitsin esimerkiksi samaa sukupuolta olevat aikuiset, jotka ovat pariskunta. Naakka oli tyytyväinen vastaukseen eikä kysynyt enempää.
Meitä vastapäätä istunut vanhempi täti ei sen sijaan pitänyt selityksestäni, vaan marssi puhisten repimään sateenkaarilipun seinältä. Hän tiuskaisi meille, että tätä mieltä hän on asiasta, ilmoitti olevansa kristitty ihminen ja kehoitti minua lukemaan enemmän Raamattua.
Näin jälkeenpäin sanoisin että aggressiivinen käytös ja sanallinen hyökkäys meitä kohtaan oli myös asiatonta. Se oli ikävää kaikenkaikkiaan.
En puutu kirjoituksessani Raamattuun, kristillisyyteen tai Prideen muuten kuin toteamalla, että oma oikeustajuni ei osaa nähdä väärää aikuisten välisessä, rakkauteen tai seksuaalisuuteen liittyvässä kanssakäymisesä, mikäli se perustuu vapaaehtoisuuteen eikä mitään rikollista tapahdu.
Toisin kuin kohtaamamme täti, pysyin rauhallisena enkä kommentoinut muuta kuin että asioista voi olla eri mieltä. Olin iloinen, kun paikalla ei ollut muita kuin me, esimerkiksi niitä vähemmistöjä, joita asia lähemmin koskettaa.
Mietin myös, voisiko edes lapset (mielummin muutkin) säästää tällaisilta vihanpurkauksilta. Ymmärrän, että asioista voi olla eri mieltä esimerkiksi minun kanssani, mutta tuo kohtaaminen meni jo huonon käytöksen puolelle.
Me saimme onneksi mukavan rantapäivän, mutta kohtaaminen herätti minut pohtimaan, miten tärkeää olisi, että erilaiset ihmiset mahtuisivat elämään samassa yhteiskunnassa.
PS. Naakka keksi , että ei täti hänelle voinutkaan suuttua - hän on nimittäin lukenut Lasten Raamatun viisi kertaa kannesta kanteen, kuten onkin. Hän käy myös koulussa uskontotunneilla, eli tietäväinen on.
PPS. Minäkin uskallan väittää tuntevani uskontoasioita - olen kiinnostunut laajalti erilaisista uskonnoista ilmiöinä.
PPPS. En väsy koskaan ihmettelemään, miten fiksuja kysymyksiä lapsillani on. Olen ottanut asiakseni vastata siellä, missä kysymys esitetään. Yritän kuitenkin olla liikaa siirtämättä omia asenteitani lapsille, jotta he voivat tiedon pohjalta muodostaa myöhemmin oman kantansa asioista.
Näin "uskovaisen" näkökulmasta pidän naisen käytöstä todella asiattomana. Jotenkin surullista että Pride, jonka pitäisi sävyltään olla positiivinen aiheutta polarisaatiota molempiin suuntiin. Joskus tuntuu siltä että suvaitsevaisuus muuttuu suvaitsemattomuudeksi, jolloin palataan uudesta sijainnista huolimatta lähtöruutuun. Tässä huomataan miten vaikeaa ihmisen on sisäistää ilmiö nimeltä kompromissi. Tuota aikuisten, lähes absurdiksi muuttunutta pingispallo-ottelua seuratessa voi vain toivoa että tuleva sukupolvi onnistuisi käsittelemään näitä asioita molemminpuoleisen kunnioituksen perspektiivistä. Onneksi tyttäresi käytös (ja omasi) antoivat viitteitä sellaisen mahdollisuudesta.
VastaaPoistaTuntuu, että valtaosalle nykynuorista tämä ei enää ole mikään erityinen puheenaihe - luulen että ongelma on meidän ja meitä vanhempien sukupolvien :) Yhteiskunnassamme on vielä niin paljon ihmisiä, joille asiat, joista ei puhuta, eivät ole olemassa. Tekisi vielä mieli sanoa, että ihmiset ovat kasvokkain kohteliaampia kuin vaikkapa netissä, mutta tässä se ei nyt toteutunut :D Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Poista