Tuutko sä moninpeliin?

Jos jossakin tilanteessa tunnen itseni vanhaksi (no, toki korkeintaan keski-ikäiseksi ;) ), se on pelimaailma. Tähän täytyy kuitenkin sanoa, että "ainoastaan" keski-ikäiseksi siitä syystä, että minulla on jonkinlainen pelihistoria.

Kun varhaisen ysärin kouluikäinen pelasi, se tapahtui usein Commodore 64. Muistiini ei ole jäänyt, pyysinkö, mutta isäni hommasi meille sellaisen, kun olin 2-3-luokkalainen. Meillä oli vähän hienompi versio, sellainen, jossa pelit olivat lerpuilla, eivät sentään vielä korpuilla (alaikäinen googlatkoon).

Pelasin innolla Summer Games - urheilupeliä. Mieleeni ovat tosin jääneet lähinnä keihäänheitto ja uimahyppy, joka tilttasi aina jossakin vaiheessa. Mieleeni on jäänyt muutakin, mutta toisen sijan vie Boulder Dash - seikkailu, jossa kerättiin timantteja ja varottiin putoavia kiviä sekä hirviöitä. Goonies ja Enduro Racer muistuvat mieleeni myös.

Vähän myöhemmin sain vängättyä meille nintendon, siis 8-bittisen Nes-pelikonsolin. Sitä pelattiinkin oikein urakalla - siksikin, ettei varsinkaan alkuvaiheen pelejä voinut tallentaa. Ehdoton suosikki olivat Mariopelit.

Muistan, kuinka pelikasetteja lainailtiin kavereiden kesken. Tässä vaiheessa täytynee muistuttaa, ettei minkäänlaista nettiä ollut vielä kenenkään käytössä. Pelit olivat kalliita ja niitä ostettiin 1-2 vuodessa - ei puhettakaan nykypäivän runsaudesta.

Kun oli yläasteella, meille tuli tietokone ja Windows 95, ja sen mukana pelejä, joita vielä pelasin. Rayman taisi olla suosikkini. Yläasteen jälkeen en pelannut enää mitään, 

Meinasin unohtaa välistä Tetriksen! Meille tuli jossakin vaiheessa käytetty Game Boy, jonka "pääpeli" oli ehdottomasti Tetris. Jopa vanhempani, jotka eivät silloin (eivätkä edelleenkään) pelanneet, intoutuivat ainakin hetkellisesti Tetriksestä. 

Takaisin nykytilanteeseen. Sanoisin, että tyttäreni lempipeli on tällä hetkellä Minecraft. Poikani taas pelaa mieluiten Mario Kartia. Tässä vaiheessa huomauttanen, että ainoa pelikonsolimme on parhaat päivänsä nähnyt WiiU. 

En ole katsonut tarpeelliseksi rajoittaa moninpelejä päiväsaikaan. Mielestäni on ihan hauskaa, että Naakka pelaa kavereidensa kanssa Minecraftia moninpelinä. Olisin varmasti itsekin lapsena pelannut, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut.

Lasten pelaamiseen tulee toki kiinnittää huomiota - on hyvä olla kartalla esimerkiksi ikärajoituksista. Toinen rajoite on pelaamisen kesto - lapsella ei vielä ole omaa kykyä rajoittaa pelaamista. Kannattiko pelata, siis minun? Mielestäni jonkinmoinen pelitaustani on auttanut minua pelaamiseen liittyvien speksien luomiseen meillä kotona. En tuomitse, vaan asetan vain tietyt rajat.

PS, Naakka pelasi keväällä melko paljon Simsiä, mutta nyt se on jäänyt Minecraftin tieltä.

PPS. Touhi ei vielä tiedä, mutta yksi hänen 5-vuotislahjoistaan on Mario-naamiaispuku.

PPPS. Myös pelaamiseen liittyvä kielenkäyttö on kotiutunut rva:n kotiin. Yritän aina oppia vähän lisää, toistaiseksi heikoin tuloksin.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys