Viikonloppu kaksin ja opiskeluakin

Olemme viettäneet Naakan kanssa viikonloppua kaksistaan. Samalla Touhi on saanut osakseen isovanhempiensa täyden huomion. Touhi palaa joukkoomme taas huomenna - hänen kanssaan on vielä mahdollisuus pitää arkivapaa silloin tällöin.

Naakka on nauttinut vähäisestä väestä ja leikkitilasta. Lisäksi hän pääsi eilen kaverin kanssa melkein yksin ostoskeskukseen (tarvitaan vielä vähän tottumusta "shoppailuun"), mikä oli ollut toiveena jo pidemmän aikaa.

Naakka sai myös valita, mitä syömme. Osasin todellakin odottaa, että meillä syödään kanaa ja nuudeleita :D Lisäksi ostimme vähän karkkia ja popcornia iltaa varten. Lauantai-illan ohjelmakaan ei ollut rva:lle yllätys: Masked Singer!

Minä "kunnostauduin" ja kirjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa postcrossing-kortteja. Edellisistä on jo puoli vuotta aikaa, ja nyt tuntuu taas, että olisi kivaa saada pitkästä aikaa postia maailmalta - varsinkin, kun sinne ei kamalasti itse vieläkään pääse.

Siispä, matkalla ovat kortit Yhdysvaltoihin, Saksaan, Hollantiin ja Venäjälle. Ne ovatkin maat, joihin minulle tulee aina Postcrossing-järjestelmästä. Erikoisin paikka, josta olen saanut kortin, on muuten Ranskan Guadelupe! 

Korttien kirjoittelu taitaa olla kauppalistojen ohella lähes ainut tilanne, jossa kirjoitan käsin ja sillä ajatuksella, että vastaanottajan täytyy saada selvää kirjoituksestani. Miten mainio tapa harjoitella käsien hienomotoriikkaa!

Selkäni on suoraan sanottuna p*skana! Näissä tilanteissa on jälleen helppo muistaa, miksi se päätetyö ei ole rva:n juttu. "Ylin" niskan kipeä kohta on oikealla, 2. nikaman kohdalla. Siitä alaspäin jumittuneita alueita on pitkin kroppaa.

Hankalaa on, että kun kroppa alkaa mennä jumiin, sitä on jumpalla tosi vaikea vetreyttää. En toki lopeta liikkeiden tekoa, mutta koska päätin opiskella, tilanne on nyt tällainen todennäköisesti pitkään...siis siihen asti, kun opiskelu loppuu.

Tottuuko kipuun ikinä? Kyllä siihen tavallaan tottuu. Kuitenkin, se ärsyttää ja väsyttää. Varsinkin, kun tänään pitäisi saada aikaiseksi essee. Kun päätetyöhommia ei ole, unohdan melkein kroppani välillä. Tänä vuonna ei ole mahdollista.

PS. Huomasin, että olen todella tarvinnut yhteistä aikaa tyttäreni kanssa <3 

PPS. Naakka on niin ajattelevainen - meillä on hänen toiveestaan Makea moka -karkkeja. jotta ei tulisi hävikkiä <3 

PPPS. Jonkinlainen puoli tuntia esseetä, sitten jumppa -aikataulu ehkä toimisi tänään....toivottavasti!