Kävelyä, uusi päiväkotiryhmä ja aikuisten ruokaa

Kävelen näköjään noin 30 km viikossa. Se ei oikeastaan ole ihan huonosti. En tietäisi tätä, ellen olisi sattumalta katsonut askelmittarisovellukseni tilastoja. Pohdin, että voisin vähän seurata kävelyäni ja katsoa, saisinko nostettua hieman kilometrejä.

Käveleminen on aina ollut minulle helppoa. Se on mukava tapa liikkua paikasta toiseen. Niskani ei edelleenkään tykkää esimerkiksi pyöräilystä, mutta kävely sujuu ihan hyvin. Lisäkilometrit eivät tunnu raskaalta ajatukselta.

Vähän yli 20 kilometriä taitaa olla päiväennätykseni. Se on lenkki Poronpolulla Pilpalassa. Olen kävellyt sen hyvässä seurassa jo kaksi kertaa. Loppusyksystä on suunnitteilla kolmas kerta. Menisin aiemminkin, jos se olisi ollut tänä syksynä mahdollista.

Touhi vaihtaa ensi viikon alusta päiväkotiryhmää. Olemme hakeneet kolmatta vuotta Touhia kielipainotteiseen ryhmään (kieli, jota Naakkakin nyt opiskelee). Paikka irtosi tänä syksynä. Touhi kävi kokeilemassa ja tykkäsi, vaikka ajattelin, ettei T. suostu enää vaihtamaan tykästyttyään aiempaan ryhmäänsä. 

T. sanoikin pari päivää kokeiltuaan, että uudessa ryhmässä on paremmat autot kuin vanhassa ;) Olisin odottanut, että hän olisi sanonut jotakin siitä, että ryhmässä puhutaan kieltä, jota Touhi ei vielä osaa. Se vaikutti olevan 5-vuotiaalleni sivuseikka.

Toivottavasti Touhi saa nyt jatkaa uudessa porukassa koulun alkuun saakka. Siihen ei ole enää kahtakaan vuotta. Tuntuu, että pienestä pojasta on tullut kiihtyvällä vauhdilla päivä päivältä isompi poika. Onneksi hän on kuitenkin vielä monessa suhteessa pieni.

Tein vähän aikaa sitten erään ruuanlaittoon liittyvän päätöksen. Olen nyt kohta 8 vuotta syönyt pääasiassa "lastenruokaa", eli ruokia, jotka maistuvat lapsilleni. Nyt aion ottaa vanhat reseptit käyttöön, olinhan silloin ennen ihan hyvä ruuanlaittaja.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että mikäli "nuorisolle" ei maistu, on meillä aina kaapissa Atrian pinaattilettuja ja Saarioisten lihaperunasoselaatikkoa. Syökööt niitä, rva haluaa taas esimerkiksi monipuolisia kasviksia keittoihinsa ja kastikkeisiinsa.

Lapseni eivät mielestäni ole niin kummallisia - olin itsekin samalla tavalla nirso heidän iässään. Muistan, että suostuin esimerkiksi maistamaan katkarapua ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana, ja totesin sen heti oikein maistuvaksi :D 

Uskon siis, että asiat tulevat lasteni kohdalla ruuan suhteen ajallaan. Minä en kuitenkaan jaksa odottaa enempää, joten ruuassa tulee tästä lähin olemaan sellaisiakin ainesosia, jotka eivät ole lapsilleni mieleen. Toki välillä voi olla kuten tähänkin asti, mutta ei aina. 

PS. Katsotaan, kuinka paljon tulee huomenna käveltyä. Suunnitelmissa olisi kyllä myös esseen kirjoittamista, tänä iltana väsytti liikaa.

PPS. Touhi pääsee tänä viikonloppuna isovanhemmilleen. Hän palautuukin sieltä vasta maanantaina.

PPPS. Ensimmäinen "aikuisten" ruokalajini oli kinkku-kesäkurpitsapastakastike...ja siinä on oikein sipuliakin!