Pelko lapsen puolesta

Jouduin tänään tilanteeseen, jossa Touhin yskä (flunssa sairastettiin jo viime viikolla) paheni nopeasti päiväkotipäivän jälkeen pisteeseen, jossa Touhi ei oikeastaan tehnyt muuta kuin yski ja veti välillä henkeä. Puntaroin nopeasti, hälytänkö ambulanssin vai Touhin isän - valitsin jälkimmäisen.

Viedessäni yskivää Touhia rappukäytävän kautta pihalle T. oksensi rappukäytävään. Piti tarkistaa, saako Touhi happea. Huusin Naakalle, että tuo pyyhkeitä oksennuksen päälle. Touhin isäkin säikähti, mutta sai vietyä T:n lastensairaalan päivystykseen.

Päivystyksessä ei enää tapahtunut mitään dramaattista - lääkärille päästiin ajallaan, ja Touhille diagnosoitiin tyypillinen kurkunpääntulehdus. Hoitona on kylmää juotavaa ja syötävää, suihkussa oloa ja kylmän ilman hengittämistä. 

Näitä tilanteita tulee harvoin - enää nykyään. Tänään tuli taas mieleen, että Touhin ensimmäiset vuodet olivat suurimmaksi osaksi tällaisia. Touhi on ensimmäinen tulehduskierrelapseni - Naakka on kyllä sairastanut, mutta paljon maltillisemmin.

Osaan näemmä toimia rauhallisesti tilanteissa, joissa sitä vaaditaan. Oloni ei kyllä ole yhtään rauhallinen - on kamalan pelottavaa, jos lapsi ei saa hengitettyä kunnolla. Kun diagnoosi oli "vain" kurkunpääntulehdus, kävi myös mielessä, liioittelinko, vaikka tottakai lapsi pitää viedä päivystykseen, kun esim. happisaturaatiota ei tiedä.

Joka tapauksessa, Touhi saatiin kotiin ja hän nukahti juuri. Sairaalasta saatu pitkäkestoinen lääke & mehujää toimivat, ja toivottavasti yö on mahdollisimman rauhallinen. 

Meillä on ollut aikamoista viime aikoina. Luulin kesällä, että suurin ongelmani tänä syksynä olisi ollut opiskelujen ja normaalin perhe-elämän yhteensovittaminen. Osoittautuikin, että vanhemmalle lapselleni tuli ongelmia, joita en voi blogissa täysin avata. 

Huoli esikoiseni voinnista heräsi jo aiemmin, mutta apua saatiin vasta, kun konkreettisesti ikäviä asioita tapahtui. Nyt ympärillämme on verkosto, joka aloittelee toimintaansa. Minun pelkoni lapseni puolesta on tämän vuoksi hieman helpottanut.

Touhi luultavasti paranee parissa päivässä, mutta Naakan kanssa pitää työskennellä vielä pitkään. Onneksi elämässä kerkeää olla muutakin. Meillä on suunnitteilla muutaman pikkuisen lemmikkieläimen vastaanottaminen perheeseemme - tästä lisää myöhemmin.