Alaselkäkramppi ja muuta negatiivista virettä - ei onneksi kokonaan

Nyt se tapahtui...alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten. 

Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa.

Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa.

Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy. 

Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki tavarat heti käytön jälkeen paikoilleen - en oikein osaa sitä itsekään. 

Kuitenkin, molemmilla lapsillani on ymmärrys, että ajoittain on hyvä järjestää ja viedä paikoilleen - muuten ei kohta enää mahdu leikkimään tai tekemään mitään. Oletan, että 5- ja 8-vuotiaat ymmärtävät siivouskäskyni.

No, itkulla ja hampaiden kiristyksellä kämppä näytti tunti "avautumiseni" jälkeen suhteellisen hyvältä, siis ihan kaikkien mielestä. Lapsilla on edelleen lupa leikkiä jokaisessa huoneessa, pidän sitä hyvänä systeeminä edelleen. Bonuksena, minun ei tarvinnut osallistua gerbiilien hoitoon.

En oikein tiedä miksi, mutta olen viime päivinä miettinyt tanssikulttuuria :D Se ehkä johtuu siitä, että oma selviytymisstrategiani pimeästä vuodenajasta on kuunneltavan musiikin vaihtaminen lattareihin juurikin tähän aikaan vuodesta.

Kun olin lapsi, kävin tansseissa - siis aikuisten kanssa. Silloin paritansseja tuntuivat harrastavan kaikki aikuiset. Kesämökin seutuvilla järjestettiin joka kesä latotanssit - olisikohan alkuun ollut jopa, että kaksi kertaa kesässä!

Näin siis lapsena tanssikulttuuria, mutta se lopahti täysin - ehkä omani ja minua kymmenisen vuotta vanhemman ikäluokan kohdalla. Tanssiharrastukseni lisäksi minulla oli parikymppisenä yökerhovaihe, jolloin tanssittiin tanssilattialla. Sen jälkeen en ole tanssinut - täytyy sanoa, etten juurikaan tanssahtele muutenkaan.

Olen joskus ajatellut, että olisi hauskaa käydä tanssikurssilla ja opetella perinteiset paritansssit - jostakin kumman syystä en ole löytänyt tanssiparia :D Katsotaan, jääkö pohdintani vain pohdinnaksi vai päädynkö joskus tanssimaan.

PS. Olen melko laiska käyttämään särkylääkettä - toisaalta sen käytön edut huomaa tilanteessa, jossa kipu aiheuttaa jo pyörryttävän olon.

PPS. Aion lähteä tänään (särkylääkkeen voimin) kävelemään epätasaisella alustalla eli metsässä - yleensä se auttaa hieman.

PPPS. Ehkäpä pääsen hieman tanssahtelemaan, kun tästä tokenen. Lapset, varsinkin Touhi, tanssivat välillä erilaisten Youtube-videoiden tahdissa.